Eläimellisiä elämyksiä

”Suojelemme sitä mikä on lähellä sydäntämme. Lähimpänä sydäntämme ovat asiat, joista tiedämme jotain. Tietää voimme vain asioista, jotka meille opetetaan.”

Elämysleirin ydin kiteytyy tässä Baba Dioumin vuosikymmeniä sitten lausumassa ajatelmassa, ja se komeilee myös jokaisen elämysleiriläisen leiridiplomissa. Eläimillä – niin karvaisilla, suomuisilla kuin eväkkäilläkin – on taikavoima, joka saa lasten ja vanhempienkin sydämet avautumaan. Syntyy tunteita ja muistikuvia, kokemuksia ja uusia elämyksiä. Näiden kokemusten ohella tarjoiltu tieto antaa tärkeille asioille uudenlaisen merkityksen. Mikä on esimerkiksi jokapäiväisten valintojemme ja pienien tekojemme vaikutus ympäristöömme, siellä asuviin eläinystäviimme ja loppujen lopuksi myös meidän ihmisten elämään?

Elämysleireillä Särkänniemen eläinmaailma avautuu tekemällä, kokemalla ja näkemällä. Leirit tarjoavat lapsille hauskan, opettavaisen ja varmasti ikimuistettavan kaksipäiväisen kokemuksen. Raotan elämysleirin ohjelmaa leiriohjaajan näkövinkkelistä.

Millainen nisäkäs on delfiini? Mitä valaille maailman merissä kuuluu?

Ensimmäisen leiripäivän aloitti delfinaariobiologin pitämä oppitunti nisäkkäistä, eritoten vesiympäristöön sopeutuneista merinisäkkäistä. Käytännössä delfiineihin päästiin tutustumaan altaan puolella. Siellä opittiin delfiinin fysiologiasta ja anatomiasta sekä sopeutumisesta vesiympäristöön. Lapset pääsivät seuraamaan delfiineitä aivan lähietäisyydeltä ja kurkkaamaan delfiinin suuhunkin. Samalla opittiin paljon – selvisi muun muassa, mihin selkäevää tarvitaan.

Lapset saivat myös seurata delfiinien kouluttamista ja samalla johdatuksen eläintenkoulutuksen perusteisiin. Kouluttamisessa käytetään positiivista ehdollistamista. Tämä tarkoittaa sitä, että eläimen haluttua toimintaa vahvistetaan kiitoksin, silityksin, pillin vihellyksellä tai vaikkapa kalan avulla. Näin eläin oppii, että oman käyttäytymisensä avulla se voi vaikuttaa siihen, että erityisen kivoja asioita tapahtuu, ja näin se alkaa toistaa käyttäytymistä. Samalla tavalla me ihmisetkin opimme kaikkein parhaiten. Kouluttaminen on yksi tärkeimmistä ihmisen hoidossa olevien eläinten hyvinvointia lisäävistä asioista. 

Seuraavaksi päästiin tutustumaan delfiineiden ja valaiden äänimaailmaan; sekä niiden ääntelyyn että myös siihen valitettavaan tosiasiaan, että maailman meret ovat nykyisin kovin meluisia, mikä aiheuttaa ongelmia kaikille merinisäkkäille. Jatkoimme myös muista valaiden ja merieläinten kohtaamista uhkista, joita ovat saasteet, verkot, laivaliikenne sekä merten roskaantuminen, joka on valtava ongelma. On arvioitu, että jokaisella neliökilometrillä merissä kelluu noin 13 000 muoviroskaa. Joka vuosi meriin päätyy 6,8 miljoonaa tonnia lisää roskaa, johon merieläimet takertuvat, loukkaavat itsensä, tukehtuvat, lopulta jopa kuolevat. Pohdimme yhdessä, mitä me voimme itse tehdä vähentääksemme ihmisen aiheuttamia ikäviä vaikutuksia luontoon.

Miksi delfiinit ovat kaksivärisiä? Entä mitä löytyy kylkievän sisältä? Mikä on delfiinin moottori? Katso ylläolevat videot, Eevertti näyttää!

Tässä Leevi maalaa taidetta delfiininhoitaja Kirsin ja elämysleiriläisen avustamina. 

Aitoa delfiinitaidetta. Kuvat maalasivat veljekset Leevi ja Eevertti. 

Iltapäivällä leiriläiset valtasivat Akvaarion

Kuinka kameleontti vaihtaa väriään? Miten kameleontti ruokailee? Miksi käärme lipoo kieltään? Pystyykö kilpikonna lähtemään kuorestaan? Pureeko torakka? Kuinka voimakas on sähköankeriaan sähköisku? Kalat, matelijat ja hyönteiset tulivat leiriläisille tutuksi, ja takatilojen ötökkälaboratoriossa päästiin lähikontaktiinkin muutaman ”ötökän” kanssa! Kalojen ja muiden pieneläinten hoidossa leiriläiset saivat opastusta; jos lemmikin ottaa, on siitä myös aina pidettävä huolta parhaalla mahdollisella tavalla.

Elämysleirillä seurattiin, kuinka kameleontti saalistaa. Se sinkoaa kielensä hämmästyttävän pitkälle ja kiskoo suuhunsa niin suuria saaliita, että vastaavaan pystykäseen pitäisi ihmisen liikutella kielellään 10 kg:n kappaleita. 

Kalastus on vuosisatoja vanha tapa hankkia ravintoa ruokapöytään, mutta moni leiriläinen ei ollut vielä koskaan käynyt kalassa. Leirillä kerroimme erilaisista kalastustavoista ja siitä, kuinka kestävällä pohjalla oleva kalastaminen on hyväksi sekä luonnolle että myös ihmiselle – onhan kalaravinto terveellistä ja omasta järvestä pyydystettynä mitä parhainta lähiruokaa. Leiripäivän päätteeksi laskimme katiskan Näsijärveen ja jäimme odottelemaan kalasaalista, jotta pääsisimme tutustumaan suomalaiseen kalalajistoon käytännössä. Lapset saivat kotiin viemisiksi myös mato-ongen, jota moni aikoi testata heti seuraavana päivänä.

Suomessa on 2 luonnonvaraista torakkalajia, tämä jättiläinen on argentiinantorakka. 

Python on kuristajakäärme, mutta varsin lempeästi se otti lasten silittelyt vastaan.

Maatilan elämää Koiramäellä

Toisen leiripäivän aamuna suuntasimme Koiramäkeen, jossa tutustuimme maatilan elämään. Tutuksi tulivat niin koiranpennut, siat, alpakat, ponit kuin kanatkin. Ponin hoitoon ja ratsastukseen tutustuttiin käytännössä, ja kanalassa päästiin etsimään yön aikana munittuja munia: aitoja vapaiden kanojen luomumunia. Mutta mistä tulee maito ja juusto? Lypsyä harjoittelimme ”käsinlypsykoneella”, ja juustolassa perehdyimme siihen, kuinka juustoa ennen vanhaan maataloissa tehtiin. Vanhanajan työkalut kiinnostivat leiriläisiä eritoten; mikä on häkilä? Mitä karstalla tehdään? Mitä on lihtaaminen, entä kaulaaminen? Nämä entisajan työt työkaluineen tulivat näin tutuiksi myös nykypäivän lapsille.

Sikamaista elämää Särkänniemeläisittäin. Isoimpana mallia näyttää villasika Maurix.

Särkänniemen Sylvester on komea alpakkaorhi. 

Miten lampaan ja alpakan villa eroavat toisistaan?

Yön aikana Koiramäen kanat olivat munineet 5 munaa. Taattua luomulaatua! 

Höyhen, untuva vai sulka? 

Ennen ratsastusta täytyy poni harjata huolellisesti. 

Tässä kulkupelissä on 1 hevosvoima. 

Iltapäivällä kävimme avaruusmatkalla Planetaariossa ja kertasimme planeetat ja tutuimmat tähtikuviot. Onkohan avaruudessa älyllistä elämää muualla kuin Maassa? Leirin viimeiseksi ohjelmanumeroksi säästyi katiskannosto; sieltä nousi toistakymmentä särkeä, jotka varovasti kaadettiin isoon saaviin. Tutkailimme kalan ominaispiirteitä ja rakennetta särjen avulla. Tämän jälkeen suurin osa särjistä pääsi vahingoittumattomana takaisin Näsijärveen, ja muutama kala muutti Akvaariolle kotimaisten kalojen altaaseen, jossa särkiä ei ollut aiemmin. Lopuksi vielä ryhmissä opeteltiin tunnistamaan suomalaisia kalalajeja – monille tunnistaminen näytti olevan yllättävän helppoa!

Päivän päätteeksi nousimme Näsinneulan huipulle ihastelemaan suomalaista hienoa järvimaisemaa – toisella puolella Näsijärvi, toisella Pyhäjärvi. Järviä yhdistää Tammerkoski. Jäätelöä syödessä tunnistettiin myös monta tuttua paikkaa Tampereelta.

Monta kokemusta rikkaammat, uutta oppineet ja uusia kavereita saaneet leiriläiset noutivat päivän päätteeksi leiridiplominsa leiriohjaajalta. Kysyttäessä mikä oli leirillä hauskinta, tuli vastaus kuin yhdestä suusta: kaikki! Mikäpä olisi parempi kiitos leiriläisiltä!

Vuodesta 2008 lähtien elämysleireillä on käynyt noin tuhat lasta. Toivon omasta puolestani, että Elämysleiri on omalta osaltaan istuttanut leiriläisiin luonnontieteen kipinän, halun tietää lisää, tutkia, ihmetellä ja ihastella kaikkea kaunista ympärillämme; eläimiä niin maalla, vedessä kuin ilmassa, sekä eläinten ympäristöjä, vesistöjä, metsiä ja taivasta. Luonnon ja ympäristön hyvinvointi ja tulevaisuus on meidän kaikkien – ja erityisesti tulevien sukupolvien – käsissä.

Seuraava Elämysleiri järjestetään Särkänniemessä 4.-5.8. Lue lisää Elämysleireistä Särkänniemen internetsivuilta (klik!)

Kirjoittaja on Nitta Virolainen: delfinaariobiologi, FM, biologian ja maantieteen opettaja, joka on mm. suunnitellut ja toteuttanut Elämysleirejä ja kehittänyt muuta opetuksellista tarjontaa Särkännimessä vuodesta 1997.

Testiryhmä: Särkänniemen pelitarjonta syynissä

Pelipaketti on paras tapa pelata!

Urhea joukko seisoo Koiramäen maatilalla valmiina vastaamaan haasteeseen!

Mukavana, pilvipoutaisena keskiviikkona Särkänniemen pelitestiryhmä valmistautuu vastaamaan elämänsä tai ainakin tämän kesän suurimpaan pelihaasteeseen. Tarkoituksena on pelata läpi kaikki Särkänniemen pelit. Tavaravoittopelejä on Särkänniemessä yhteensä kaksitoista, ja niistä suurin osa on Pelitorilla. Kaksi peleistä sijaitsee Angry Birds Landissa ja yksi Koiramäessä.

Milka, 11, Heta, 8, ja Iina, 11, sekä Milkan ja Hetan ”ikuisesti 27-vuotias” äiti Johanna muodostavat Särkänniemen nelihenkisen testiryhmän. Päivä alkaa lämmittelyllä Koiramäessä. Maatilan aitassa on Tonkat-heittopeli, jossa palloja yritetään saada osumaan maitotonkkiin. Johanna-äiti näyttää mallia, eikä raivokkaasta paiskomisesta huolimatta osu yhteenkään tonkkaan. Hetalla ei mene sen paremmin. Tonkat-peli vaatii tarkkuutta sekä hyvää arviointikykyä, koska tonkkiin on osuttava ylhäältä päin. Milkalla ja Iinalla on sen verran pelisilmää, että he jättävät heittopelit muille.

”Mä oon ihan sairaan huono tähtäämään”, Iina toteaa Milkan nyökkäillessä.

Pelimyyjä ohjeistaa Johannaa Tonkat-heittopelillä.

Hupsista.

Jos heittopeleissä jaettaisiin tyylipisteitä, Heta olisi vahvoilla.

Koiramäestä matka jatkuu huvilaitealueelle ja Pelitorille. Heta ja Iina pelaavat raivokkaan Delfiinipeli-turnauksen. Delfiinipelissä vieritetään palloja kourua pitkin reikiin, ja osumat liikuttavat delfiiniä aallokossa. Kahden hengen ottelu päättyy Hetan niukkaan voittoon. Uusintakierroksella muutkin osallistuvat peliin, ja voittajia saadaan joukkoon useampia. Iina saa revanssin Stinky feet -pelillä ja päihittää niin Hetan kuin Milkankin vesipyssyllä ampumisessa. Vesipyssyilyn jälkeen Johanna ja Heta testaavat heittopeli Air Ballia. Tulokset ovat samansuuntaiset kuin Tonkissa.

Hetken päästä koko joukko nuijii Myyrätällillä myyriä. Delfiinipeli, Stinky Feet ja Myyrätälli ovat useamman pelaajan vaativia pelejä, joissa aina yksi paras saa palkinnon. Peleissä on mahdollisuus kerätä pisteitä isompiin palkintoihin, mutta meidän testiryhmämme kelpuuttaa ilomielin pienet palkinnot, kuten limpparit ja kumiankat.

Äitikin pääsee osallistumaan Delfiinipeliin.

Stinky Feet naurattaa.

AirBall nostaa myös katsojien pulssia!

Myyrätälli – tekniikka- vai voimalaji?

Matka jatkuu kohti Pelitorin toista rakennusta ja Dumle-rulettia, Narunvetoa sekä kolmea vierekkäin sijaitsevaa heittopeliä. Heta on viisastunut AirBallin jälkeen ja testaa Dumlen ja Narunvedon, mutta Johanna, jonka usko omiin heittotaitoihin ei horju vieläkään, päättää kokeilla Peikkopalloa – laihoin tuloksin.

”Okei, mä en yritä heittää enää mitään.”

Myös Milka ja Iina paiskovat palloja Peikkopallolla, heittävät frisbeetä Säkälätyllä ja renkaita Kyyrinkulalla. He näyttävät toteen aiemman väitteensä huonoista tähtäystaidoista. Ihme kyllä joukon nuorimmainen Heta yllättää Kyyrinkulalla, kunhan vain rohkenee yrittämään. Kerran kokeiltuaan hän omaksuu rennon yläkautta minne sattuu -taktiikan, ja renkaista kaksi lennähtää sievästi käärmeen kaulaan. Tulos riittää pieneen palkintoon, ja Heta valitsee yksisilmäisen minionin.

Ja siellä lepää!

Kyllä pehmolelu on ihan eri juttu, kun sen eteen on taisteltu.

Pelitorilta matka jatkuu Angry Birds Landiin, jossa sijaitsevat tuuripeli Ankkalampi ja monen pelattava Pig Popper. Kaikki tytöt innostuvat onkimaan ankkoja, ja vaikka pääpalkinnot jäävätkin tänään seinälle, jaksavat tytöt innostua myös Särkänniemi-muistipeleistä, palloista ja hiekkaleluista. Angry Birds -teeman mukaisessa Pig Popperissa taas pumpataan pöydässä olevia ritsoja ja ammutaan palloja aukosta. Ilmiömäiseksi pelaajaksi osoittautunut Heta voittaa tämänkin erän ylivoimaisesti.

Se kauimmaisena oleva ankka on perinteisesti aina se paras.

Pig Popper on tekniikkapeli hauskimmasta päästä!

Kun kaikki pelit on testattu ja jotkut on varmuuden vuoksi testattu vielä uudelleen, on summaamisen paikka. Iina, Milka ja Heta ovat kaikki sitä mieltä, että Delfiinipeli on Särkänniemen peleistä ylivoimaisesti paras. Delfiinipelin tekniikka on kaikkiin muihin peleihin verrattuna erilainen, ja palloja vierittäessä ehtii päästä mukavasti kisaamisen makuun.

”Siinä voi taktikoida sen syöttämisvauhdin kanssa”, selittää Milka.

Tyttökolmikko pitää kovasti myös Ankkalammesta, joka on mukavan yksinkertainen eikä tuota pettymystä ikinä.

Johannan mielestä Koiramäen Tonkat olisi muuten mainio peli, mutta ”miks siinä pitää heittää eikä edes osu ikinä.” Enemmän äidin mieleen onkin Pig Popper, vaikka siinäkään hänen omaksumansa rauhallinen silloin tällöin pumppaaminen ei tuonut toivottua ihan tulosta.

Pelitestiryhmä on tyytyväinen päivän saldoon, vaikka isoimpia palkintoja ei tänään irronnutkaan. Pelaamisen jälkeen kohdattiin uusi ongelma: miten kaikki palkinnot saataisiin mahtumaan laukkuun, jotta päivää olisi mukava jatkaa vielä laitteissa!

Palkinnot eivät tahdo pysyä käsissä.

Voittajien on helppo hymyillä!

Pelipaketteja myydään kaikissa Särkänniemen lipunmyynneissä sekä kaikilla peleillä. Niitä voi ostaa myös Särkänniemen Nettipuodista. Lue lisää peleistä Särkänniemen nettisivuilta.

Kirjoittaja on Särkänniemen markkinoinnin kausityöntekijä, sisällöntuottaja Marianna.

Angry Birds Land - melkoisen menevä leikkipuisto

Mutkaisesta tunneliliukumäestä alas. Konttausta pleksiputkessa, josta vauhdikkaat vilkutukset alhaalla odottaville vanhemmille. Kiipeilyseinän kautta korkeuksiin. Putkiliukua alas. Kipuaminen ylöspäin kohti yläilmoissa näkyvää linnunpesää. Pomppimista Angry Birds -hahmojen ääniä pitävien painikkeiden päällä. Viilentävä hetki kevyesti vesisumua ilmoille roiskivan possuhahmon vieressä. Riippusillalle kipitys. Yläilmoista maisemien tarkistus Angry Birds Landin ylitse aina Näsijärvelle asti. Poukkoileva keinukyyti lintu- ja possuaiheisissa vieterikeinuissa. Voidaan silmin nähden todeta, että Särkänniemen Angry Birds Landistä löytyy kaikessa vilskeessä ja vilinässään melkoisen menevä leikkipuisto!

Särkänniemessä pesivät Angry Birdsit aktiviteetteineen viihdyttävät erityisesti perheen pienimpiä, mutta ihastuttavat yhtä lailla varttuneempaakin väkeä. Koko riemua ja ilonkiljahduksia herättelevä Angry Birds Land on teemoitettu vihaisilla linnuilla ja possuilla. Alueen teemoitus kattaa pienimmätkin yksityiskohdat ja perustuu Rovio Entertainmentin suosittuun videopeliin. Angry Birds Landin sydän on Lappsetin rakentama Seikkailurata, joka kohoaa keskellä aluetta. Sieltä löytyy tunneleita, portaita, liukumäkiä ja salaisia kulkureittejä joka suuntaan.

Kiipeilyn lomassa välillä voi käydä vaikkapa taputtelemassa suuria lintuhahmoja, joiden vihaisuus perustuu kaikille tutun videopelin pohjalta siihen, että possut ovat kaapanneet lintujen munat. Särkänniemen Angry Birds Landistä löytyvät myös suuret kosketusnäyttöruudut, joilla voi pelata sitä tuttuakin tutumpaa Angry Birds -videopeliä.

Angry Birds Landin Seikkailurata on ilmaista huvia Särkänniemen kävijöille, sillä huvipuiston sisäänpääsyn ollessa ilmainen, ei myöskään Seikkailuradalle tarvitse erillistä lipputuotetta. Angry Birds Landistä löytyy myös muita hauskoja huvituksia päivän viettoon: huvipuistopelejä, huvilaitteita, herkkupisteitä ja Angry Birds Shop. Huvilaitteisiin pääsee Avaimella tai Huvilipuilla, ja alle 3-vuotiaat huvittelevat laitteissakin veloituksetta. Angry Birds Landin peleistä Pig Popperissa voi kokeilla possujen pommittamista yhdessä kavereiden kanssa. Jos taas haluaa pelata varman päälle, kannattaa kokeilla Ankkalampea jossa joka ankan onkija saa palkinnon.

Huvitella voi myös Tacticin peliautolla, joka parkkeeraa 23.6.-6.7. väliseksi ajaksi Elämyspuistoon Angry Birds Landin sisäänkäynnin läheistyyteen. Peliautolla voit kokeilla veloituksetta Angry Birds Action Gamea, sekä perusversiota että Space-teemaista versiota. Taitavat ja voitokkaat pelaajat saavat palkinnoksi mahtavan uutuuden, hyvin ajankohtaan sopivan Angry Birds Football Power Cards -korttipelin. Tämä MM-kisahenkeen sopiva korttipeli on vielä harvinainen uutuus, ja jos pelissä käy huonommin, voi lohdutukseksi shoppailla kyseisen pelin Angry Birds Shopista. 

Angry Birds Shopissa on myös hyviä tarjouksia, sillä Angry Birds -aiheiset t-paidat ovat tarjouksessa 20 prosentin alennuksella ja kirjat 40 prosentin alennuksella. Kannattaa siis kurkistaa, mitä kaikkea kivaa löytyy Angry Birds -myymälästä.

Tervetuloa vierailulle Angry Birds Landiin - lentämään vauhdikkaaseen seikkailuun vihaisten lintujen siivellä! 

Psst! Ensikurkistuksen Angry Birds Landin tunnelmiin saa alla olevasta videosta.

Katso Särkänniemen Angry Birds Landissä kuvattu video

Ota laitteeseen mukaan kaveri

”Voisitko sä tulla mun pojan kanssa laitteeseen?” kysyy rannekkeeton isä.

”Totta kai, sitä varten täällä ollaan”, vastaan.

Isä täyttää pojalle ipanatarran; kätevän vaatteisiin kiinnitettävän kangastarran, jossa on hänen puhelinnumeronsa, jotta vanhempaan saadaan yhteys, jos lapsi eksyy. Kättelen poikaa. Hänen nimensä on Eemeli, ja hän on rahdun verran alle 120-senttinen, joten hän tarvitsee aikuisen mukaansa päästäkseen Vauhtimatoon.

Tänä vuonna Särkänniemi tarjoaa asiakkaidensa käyttöön laitekavereita, jotka voivat tulla lapsen kanssa laitteisiin, joihin lapsi ei vielä yksin saa tai uskalla mennä. Laitekaverit ovat Särkänniemen kivoja ja vahvavatsaisia työntekijöitä, ja he päivystävät Pelitalon reunalla Pizzeria Pelleä vastapäätä. Pääsin debytoimaan laitekaverina keskiviikkona 4.6. – varsinaisesti päivittäinen laitekaveritoiminta alkaa sesongin alkaessa 23.6. ja jatkuu 11.8. asti.

  

Usein lapsia ja vanhempia harmittaa, kun aikuinen ei nauti laitteista eikä siksi tahdo ostaa Elämysavainta tai Huvilippuja laitteisiin, mutta lapsi ei liian lyhyenä pääse laitteisiin yksin. Esimerkiksi Viikinkilaivan pituusraja on aikuisen kanssa 100 cm ja yksin 120 cm. Toisaalta lapsi voi kaivata jonkun pitämään kädestä kiinni vaikka pituus riittäisikin.

Laitekaverit ovat ratkaisu näihin ongelmiin: turvallinen nuori aikuinen tulee lapsen mukana laitteeseen, ja vanhempi seuraa ajoa laitteen vieressä. Laitekaveripalvelu on ilmainen ja asiakkaalle helppo. Laitekaveri käy yhden lapsen kanssa korkeintaan kolmessa laitteessa kerrallaan, ja päätökset laiteajoista tehdään aina yhdessä vanhemman kanssa.

Käymme Eemelin kanssa Vauhtimadossa ja Majakassa. Vanhaakin hirvittää, enkä tiedä kumpi meistä saa enemmän turvaa toisesta. Eemeli ei selvästikään pelkää, vaan hän tarvitsee minut mukaan vain muodollisista pituusrajasyistä. Kaksi laitetta riittää, ja hyvästelen Eemelin ja hänen isänsä Majakan poistumisportin jälkeen. Palaan päivystämään Laitekaveri-ständille. Tämähän on mukavaa.

Laitekaveri-palvelu on tarkoitettu 3–12-vuotiaille lapsille, eli Tornadoonkin saa ottaa laitekaverin mukaan, jos tarvitsee henkistä tukea. Palvelu on ilmainen, mutta lapsella on oltava lipputuote. Laitekavereita löytää Pelitalolta 23.6.–11.8.2014. Kastumisen vuoksi Tukkijoki ja Koskiseikkailu on rajattu palvelun ulkopuolelle.

Laitekaveri-palvelusta löytyy tietoa myös Särkänniemen internetsivuilta (klik!).

Kirjoittaja on Särkänniemen markkinoinnin kausityöntekijä Marianna.

Kuvassa eilisen päivän Laitekaverit, ja kuten kuvasta näkyy, näillä ilmoilla on syytä pukeutua lämpimästi. Tervetuloa testaamaan uutta Laitekaveri-palvelua!

Juhannusvauvoja ja sikamaisia terveisiä Koiramäestä

Koiramäen sika-aitaukselta kuuluu kolinaa. Kun lähestyn aitausta huomaan, että siellä villasika Mauri heittelee kevyen näköisesti autonrengasta vahvalla kärsällään. Autonrengas on Maurin aktiivilelu. Eläintenhoitajat ovat piilottaneet omenia renkaan sisään ja Mauri yrittää saada niitä suuhunsa rengasta heittelemällä. Mikään kovin paljon kevyempi lelu tuskin kestäisikään kohta parisataakiloisen Maurin leikkejä.

 
Suuresta koostaan ja rajuista leikeistään huolimatta Mauri on mitä mukavin lemmikki ja hyvin hempeä kaveri kämppäkavereilleen Saimille ja Santulle. Saimi ja Santtu ovat tavallisia possuja ja ovat kooltaan Mauria paljon pienempiä. Silti kolmikko nukkuu vierivieressä ja kaikessa sovussa jakavat yhteisen talonsa ja aitauksensa. Kesän aikana Saimi ja Santtu saavat kyllä nopeasti Mauria kiinni koossa, sillä tavispossut kasvavat paljon villasikaa nopeammin.

Mauri osaa kulkea talutusnuorassa hienosti, ja käykin välillä lenkillä hoitajien kanssa aitauksen ulkopuolella. Välillä hän ulkoilee myös irrallaan Koiramäen alueella, ja onkin ihan normaalia bongata karvainen sika käyskentelemästä Koiramäen kaupungin raitilla. Sisään kahvilaan ei paronitar von Guggelböö Mauria sentään päästä, sillä Maurilla on aina kuraa koivissaan. Mauri rakastaa, varsinkin näin kesähelteillä, mutakylpyjä. Hoitajat ruiskuttavat vettä Maurin ja kavereiden sikolättiin, ja sitten Maurin on hyvä kellahtaa itse kaivamaansa kuraiseen monttuun vilvoittelemaan. Iholle kuivanut muta toimii Maurin aurinkorasvana ja itikkaöljynä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja vaikka ristimänimi on Maurix, me hoitajat kutsumme häntä Mauriksi ja Maukaksi. Viisaana sikana hän tottelee kaikkia nimiä, kunhan kutsuhuuto tulee korkealta ja kovaa!

Kirjoittaja on Särkänniemen eläintenhoitaja Teija

Vauvauutisia!

Koiramäessä päästiin iloitsemaan myös juhannusvauvoista, kun torstai-iltapäivänä Särkänniemen Laku-lammas synnytti kolme tervettä tyttökaritsaa. Karitsat ovat uteliaita tutkimaan maailmaa, ja ne lähestyivät heti synnyttyään ihmisiä yhtä rohkeasti kuin emoaan. Laku on jälkikasvustaan hyvin ylpeä. Kuvissa karitsat ovat parin tunnin ikäisiä.

Särkänniemi ja Koiramäki ovat avoinna koko juhannuksen. Tarkemmat aukioloajat voit tarkistaa Särkänniemen internetsivuilta (klik!). 

Maukka, Laku-lammas jälkikasvuineen ja koko Särkänniemen väki toivottavat oikein hyvää juhannusta!