Kesäloma alkaa Särkänniemen kesänavauksessa

Kevään paras päivä on tietenkin kevätjuhlapäivä, tänä vuonna 30. toukokuuta. Kesäloman alkua on parasta juhlia Särkänniemessä, jossa Voicen Herättäjät järjestävät huikean Särkänniemen kesänavauksen. Voicen netissä on ollut mahdollisuus osallistua Herättäjien ultimaattiseen huvipuistohaastekisaan. Kilpailun tiimit on nyt valittu, mutta kaikilla muillakin on mahdollisuus tulla seuraamaan kilpailua, jossa Herättäjien Anssi Honkanen, Noora Hautakangas ja Tuottaja Jääskeläinen tiimeineen ottavat toisistaan mittaa mitä mielikuvituksellisimmissa huvipuistohaasteissa.

Tule seuraamaan, kun Herättäjien tiimit kisaavat esimerkiksi erilaisissa nopeuskilpailuissa. Mikä joukkue saa eniten kierroksia Audi Racing -autoradalla? Kehen hattara uppoaa nopeimmin? Kenen tarkka heittokäsi vie delfiinin ensimmäisenä maaliin Särkänniemen klassisessa Delfiinipelissä? Kestääkö kisaajien kunto kivuta Näsinneulan rappuset kokonaisuudessaan alhaalta ylös, vai hyytyykö joku matkalle? Lisäksi kisaan kuuluu ainakin Tornadon jälkeinen desibelimittaus sekä etsintätehtävä Drakkulan linnassa Koiramäessä.

Myös asiakkaat voivat osallistua muutamiin huvipuistohaasteisiin ja haastaa varsinaiset kisajoukkueet. Tule kokeilemaan, päihitätkö Voicen tiimit esimerkiksi hattaran ahminnassa ja metelin tuottamisessa. Herättäjien joukkueet voittavat ryhmät palkitaan! Päivään voi ottaa osaa sosiaalisessa mediassa käyttämällä tunnistetta #herättäjätsärkänniemessä.

Kuinka nopeasti hattaran saa syötyä?

Audi Racingissa on pidetty nopeuskisoja aiemminkin. Vaikka siltä näyttääkin, kyse ei ollut nopeuskisasta auton kyytiin. 

Huvipuistokisa tarjoaa siis hauskaa ohjelmaa myös katsojille. Pelkkä kisailu ei Voicelle tietenkään riitä, vaan tapahtumassa esiintyvät myös Nopsajalka ja Sima. Tapahtumaan ja myös konserttiin on totta kai vapaa pääsy. Sima aloittaa klo 14, ja Nopsajalka esiintyy klo 16. Muut päivän aikataulut tarkentuvat vielä. Ajantasaiset tiedot löytyvät aina Särkänniemen nettisivuilta.

Nopsajalka esiintyi Särkänniemessä viimeksi viime kesän Päättäreissä. Katso elokuisia tunnelmia alla olevasta videosta, jossa näkyy myös kesän päätösilotulitus!

Kirjoittaja on Särkänniemen markkinoinnin kausityöntekijä, sisällöntuottaja Marianna.

Koiramäki liikutti alakoululaisia

Kaksituhatta alakoululaista otti ilon irti Tampereen kaupungin Liikkuva koulu -tapahtumasta Särkänniemen Koiramäessä. Innokkaat liikkujat valtasivat alueen maanantaina 25.5. kello 9–15.

Esikoululaisille ja 1.–3.-luokkalaisille suunnattu tapahtuma oli kerännyt jo aamusta jonon Koiramäen porttien taakse.

Kaikki 2000 lasta eivät suinkaan tulleet paikalle yhtä aikaa,

vaan ilmoittautuneet oli porrastettu saapumaan ryhmittäin puolentoista-kahden tunnin välein.

Tilta, Elsa ja Aukusti Daalkreeni olivat vastaanottamassa innokkaita liikkujia. 

Pienten lasten liikuntatapahtuma innosti myös järjestäjiä.

”Tämä on ihana piristysruiske loppukevääseen. Pienet lapset, jotka eivät vielä pääse luokkaretkelle, voivat tulla nyt tänne omalle retkelle.”, Särkänniemen myyntipäällikkö Jenni Jokiniva hehkutti.

Myyntipäällikkö Jenni Jokiniva ja lossivahti Topias Järvelä odottelivat päivän vieraita saapuviksi.

Satojen koulujen ja monien tukiorganisaatioiden muodostama Liikkuva koulu -verkosto innostaa oppilaita liikkumaan ja kouluja tekemään koulupäivistä aktiivisia ja viihtyisiä. Jokainen koulu toteuttaa liikkuvampaa koulupäivää omalla tavallaan. Liikkuvan koulun rahoituksesta vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

Monipuolinen tapahtuma

Tapahtumassa oli tarjolla Koiramäen koko repertuaari. Lapset saivat kokeilla poninratsastusta, kärryajelua, melkein oikean lehmän lypsyä ja hevosen harjausta, perinneleikkejä maatilalla ja juuston tekoa taikahiekasta.

Oikeitakin eläimiä Koiramäestä löytyy. Uusimmat tulokkaat, pienet koiranpennut ja varsa, herättivät erityistä ihastusta. Drakkulan linnan seikkailurata, Tassuteatterin esitykset ja huippu-urheilijoiden vetämät perinneliikuntapisteet olivat erityisen suosittuja.

Suloiset koiranpennut Heta II ja Musti herättivät lapsissa ihastusta.

Tapparan jääkiekkoilija Ville Nieminen ohjasi köydenvetoa, Ilveksen jalkapalloilija Topias Järvelä lossia, 

Mansen Rapsan pesäpalloilija Salla Kilpeläinen keppihevosrataa ja

 TaTu Tampereen uimari Miro Vasko hevosenkengänheittoa.

Topias Järvelä kiritti koululaisia lossiajelulla.

”Kovin odotettu retki”

Ensimmäisten joukossa paikalle saapuivat Tesomajärven 2A- ja 2B-luokat. Pian 43 nauravaa lasta hajaantui ympäri aluetta. Miten opettajat löytävät kaikki oppilaansa ja saavat heidät lähtemään ajoissa tällaisesta isosta tapahtumasta? 2B:n luokanopettajaa Reetta Jokista nauratti.

”Olemme juuri opetelleet kellonaikoja, ja sovimme äsken lasten kanssa, että nähdään pääportilla varttia vaille 11. Oppilaat kulkevat pienissä ryhmissä tai pareittain. Ketään ei jätetä yksin.”

Särkänniemi on ollut tesomajärveläisille kovin odotettu retkikohde.

”Moni on käynyt Särkänniemessä perheen kanssa, mutta ei yleensä luokkakavereiden kanssa – se on vähän erilainen kokemus.”, Reetta Jokinen kertoi.

Tesomajärven 2B-luokkalaiset Sira ja Julia olivat innoissaan tulevasta päivästä. Tytöt ovat Särkänniemi-faneja ja saavat täksi kesäksi kesäkausarit.

Kaupungin järjestämä liikuntatapahtuma oli Siralle ja Julialle mieluinen.

Koiramäen maatilan hevoset saivat harjauskäsittelyn.

Tytöt ikuistivat retkimuistot kännykkäkuvin.

Onnistunut päivä

Lasten suosikkikohde oli Drakkulan linnan kiipeilymaailma. Lapset suuntasivat linnaan niin sankoin joukoin, että jonoa kertyi ja paikalle piti pyytää lisää henkilökuntaa. Tapahtumavastaava muistuttikin kuulutuksin myös muista kivoista tehtäväpisteistä.

Moni oli saanut retkelle omaa rahaa ja innostui karkkiostoksille. Tropin ja Nekun Apteekkiin kertyi jonoa ulos asti. Tilannetta helpotti lisähenkilökunta: yksi ohjasi jonoa ja toinen myyjä nopeutti asiointia.

Päivän päätteeksi Tesomajärven 2A ja 2B olivat erittäin tyytyväisiä.

”Hyvin meni, oli riittävästi aikaa ja lapset tykkäsivät.”, opettajat Reetta Jokinen ja Milja Kaustio totesivat yhdestä suusta.

Vasemmalla Tesomajärven 2B:n opettaja Reetta Jokinen edessään Georgi.
Oikealla 2A:n opettaja Milja Kaustio edessään Nikita.

Kirjoittaja on Särkänniemen markkinointiviestinnän harjoittelija Tanja.

Totta vai tarua?

Särkänniemen Delfinaario herättää monenlaisia tunteita ja mielipiteitä, ja niitähän maailmaan mahtuu. On kuitenkin tärkeää erottaa fakta fiktiosta. Haluamme oikaista väärinkäsityksiä, joita nettikeskusteluissa toistuvasti esiintyy.

Käytetäänkö altaissa klooria?

Delfinaarion vedessä ei käytetä klooria tai muita kemikaaleja. Altaiden vesi puhdistetaan biologisesti hiekkasuodatuksen ja bakteerimassan avulla sekä otsonoinnilla. Tämä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen tapa pitää altaiden vesi puhtaana. Veden laatu testataan kerran viikossa Kokemäenjoen vesilaboratoriossa.

Tukeeko Särkänniemi Taijin teurastusta?

Särkänniemen Delfinaario on Alliance of Marine Mammal Parks & Aquariums -järjestön akkreditoitu jäsen. AMMPA:n jäsenet tuomitsevat jyrkästi Japanin Taijin vuotuisen delfiini- ja valasjahdin, jossa eläimiä tapetaan ja vahingoitetaan hyvin julmasti. Jäsenet eivät ota vastaan eläimiä Taijista tai muilta sen kaltaisilta kalastusalueilta, joissa merinisäkkäitä tapetaan.

http://www.ammpa.org/

Pyydetäänkö delfiinejä vieläkin luonnosta?

Särkänniemen Delfinaario aloitti toimintansa vuonna 1985, jolloin sinne siirrettiin viisi Meksikonlahdelta pyydettyä pullokuonodelfiiniä. Näistä Veera ja Delfi ovat edelleen elossa. Nykyään eurooppalaisiin merinisäkäspuistoihin ei pyydetä delfiineitä luonnosta.

Ihmisen hoidossa on tällä hetkellä noin 3000 delfiiniyksilöä. Lähes 70 % delfinaarioissa elävistä delfiineistä on syntynyt delfinaarioissa. Tampereen Särkänniemessä polskivat Leevi ja Eevertti ovat syntyneet delfinaariossa.

Syövätkö delfiinit mielialalääkkeitä?

Särkänniemen delfiinit eivät syö mielialalääkkeitä. Verrattuna mihin tahansa koti-, eläintarha- tai lemmikkieläimeen delfiineillä on erittäin paljon virikkeitä. Neljällä delfiinillämme on seitsemän hoitaja-kouluttajaa, jotka ovat delfiinien kanssa vuorovaikutuksessa koko 9-tuntisen työpäivänsä ajan. Pitkin työpäivää ruokaillaan, leikitään ja harjoitellaan uusia ja vanhoja tehtäviä. Kouluttajat myös uivat ja sukeltelevat päivittäin delfiinien kanssa, mistä nämä tuntuvat erityisesti nauttivan. Kaikki tehdään kuitenkin delfiinien ehdoilla, ja ne saavat itse päättää, haluavatko ne kanssakäymistä vai olla keskenään.

Voiko delfiinit palauttaa luontoon?

Merinisäkkään tulee osata pyydystää ruokansa ja piiloutua saalistajilta selvitäkseen hengissä. Monet pitkään delfinaariossa tai merinisäkäspuistossa asuneet eläimet ovat menettäneet kyvyn hankkia itse ruokaa. Eläimillä voi olla sairauksia, joita ei esiinny luonnossa ja toisaalta ne eivät ole immuuneja sairauksille, joille niiden luonnossa elävät lajitoverinsa ovat.

Alliance of Marine Mammal Parks & Aquariums -järjestö linjaa, että jos luonnossa esiintyvä laji on uhanalainen, lajinsäilymisen kannalta voi olla tärkeää palauttaa ihmisen hoidossa eläviä yksilöitä luontoon. Tämä edellyttää vapautettavalta eläimeltä hyvää terveyttä ja fysiikkaa.

Särkänniemen delfiinien palauttaminen luontoon olisi heitteillejättöä ja vastoin Suomen eläinsuojelulakia. Leevi ja Eevertti ovat syntyneet ja kasvaneet koko ikänsä delfinaariossa. Veera ja Delfi ovat jo iäkkäitä ja asuneet Särkänniemessä 30 vuotta.

Johtuvatko poikaskuolemat laitosolosuhteista?

Nuorten naarasdelfiinien poikaskuolleisuus on korkea sekä luonnossa että delfinaariossa. Usein vasta kolmannella tai vieläkin myöhäisemmällä poikasella on hyvät mahdollisuudet säilyä hengissä. Nuori naaras ei välttämättä ole vielä fyysisesti valmis synnyttämään tai hoitamaan poikastaan. Delfiininpoikasen ensimmäiset elinviikot ovat kaikkein kriittisimpiä hengissä säilymisen kannalta. Tänä aikana poikasen on opittava imemään maitoa, uimaan emonsa mukana ja hengittämään itsenäisesti. Elämän alkuvaiheissa "karsiutuvat" myös sairaat ja epänormaalit yksilöt.

Särkänniemen delfiininaaraista kolme, Veera ja edesmenneet Näsi ja Niki, ovat saaneet poikasia. Ne ovat olleet hyvin nuoria ja kokemattomia poikasia saadessaan. Ennen Leeviä ja Eeverttiä tapahtuneet synnytykset ovatkin olleet vaikeita. Kuolemat ovat johtuneet joko synnytykseen liittyvistä komplikaatioista tai poikasen synnynnäisestä viasta. Poikaset ovat kuolleet joko ennen syntymäänsä tai kohta syntymänsä jälkeen.

Kaksi viimeisintä Veeran poikasta menehtyi perinnöllisen sairauden, persistoivan ductus arteriosuksen (PDA), aiheuttamaan sydämen toimintahäiriöön. PDA:ssa aortan ja keuhkovaltimon välinen sikiöaikainen verisuoniyhteys ei sulkeudu normaalisti syntymän jälkeen. Ilmeisesti joko Veera tai Delfi kantaa tämän sairauden aiheuttavaa geeniä. Samaa sairautta on tavattu muillakin nisäkkäillä, erityisesti koiranaarailla. Delfiininpoikasten kuolemat ovat surullisia tapahtumia, mutta valitettavasti elämän tosiasia niin luonnossa kuin delfinaariossakin.

Rasittaako esiintyminen delfiineitä?

Delfiinien päivä koostuu 7–15 vaihtelevasta aktivointi- ja viriketoiminnasta, joissa harjoitellaan jo opittuja tehtäviä ja opetellaan uusia. Päivän aikana myös pidetään yllä delfiinien fyysistä kuntoa, harjoitellaan hoitotoimenpiteitä ja vahvistetaan eläimen ja hoitajan välistä suhdetta. Sekä tietysti vain leikitään.

Delfinaarioesitykset ovat yksi esimerkki virikkeellistämisestä; erona on vain se, että yleisö pääsee seuraamaan niitä. Viriketoimintojen välissä delfiineillä on omaa aikaa, jota tarvitaan lauman sosiaaliseen käyttäytymiseen. Yöaika on rauhoitettu lepoa varten.

Meneekö delfiinin kaikuluotain sekaisin allasolosuhteissa?

Delfiini käyttää kaikuluotaintaan vain tarvitessaan sitä, yleensä kun se paikantaa kohteita. Se voi säädellä tutkansa voimakkuutta ja suuntaa. Kun tieto kohteesta on tullut selväksi, se lopettaa luotauksen. Ääniaallot eivät kimpoile esineistä sattumanvaraisesti sinne tänne, vaan suoraan delfiinille takaisin.

Delfiinillä on hyvä näköaisti, ja esimerkiksi altaassa ollessaan sen ei tarvitse jatkuvasti luotailla altaan reunoja. Normaalisti delfiinimme luotailevat kaloja, toisiaan tai esineitä. Delfinaarioissa elävät delfiinit ovat luotaimellaan auttaneet suuresti verkkojen kehitystyössä. On suunniteltu verkkoja, jotka delfiinitkin pystyisivät havaitsemaan, ja täten välttyisivät hukkumiskuolemalta meressä. Vuosittain 300 000 valasta menehtyy verkkoihin.

Onko Delfinaario sirkus?

Ei. Delfinaariolla on eläintarhalupa, joka edellyttää enemmän kuin sirkuslupa edellyttäisi. Eläintarhan tulee osaltaan edistää luonnonvaraisen eläimistön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Tässä tarkoituksessa eläintarhan tulee antaa yleisölle tietoa näytteillä pidettävistä lajeista ja niiden luonnollisista elinolosuhteista.

Taikureita Särkänniemessä

Taikurit Jose Ahonen ja Johannes Malkamäki vierailivat Särkänniemessä loppukesästä, sunnuntaina 3.8. Elämyspuisto tarjosi taikureille ja mentalisteille hauskat tilat testata erilaisia taikatemppuja epätavallisissa olosuhteissa ja epätavallisille kohteille. Taikurit kävivät Koiramäessä tekemässä taikatemppuja mikropossuille, muulille ja lampaille. Lisäksi he kokeilivat taikatemppujen kuvaamista laitteiden kyydissä.

Jose Ahonen on tehnyt taikatemppuja ja harjoittanut mentalismia puoliammattimaisesti monta vuotta ja täysammattilaisena keväästä 2014. Hänen suosittuja koirataikuusvideoitaan on katsottu YouTubessa miljoonia kertoja, ja häntä arvostetaan taikurina myös kansainvälisesti. Jose hallitsee paitsi perinteiset silmänkääntö- ja korttitemput, myös mentalismin. Jose myös pitää koulutuksia liittyen muun muassa valheenpaljastukseen ja muistin toimintaan. Johannes Malkamäki harrastaa samantyyppistä taikuutta kuin Josekin: hän tekee psykologista taikuutta ja lähitaikuutta arkipäiväisillä esineillä, kuten pelikorteilla. Vuodesta 2011 alkaen Jose ja Johannes ovat järjestäneet kuukausittain Tampereen ensimmäistä säännöllistä taikuriklubia, Club Harhaa.

Ennen puiston aukeamista Jose, Johannes ja kuvaaja Markus tutustuvat Koiramäen alueeseen ja eläinaitauksiin eläintarhanhoitaja Teija Jokisen johdolla. Koirataikuusvideoistaan suursuosioon noussut Jose on kiinnostunut toistamaan temppuja muille eläimille. Ongelmalliseksi muodostuu esimerkiksi possujen huono näkö ja hyvä hajuaisti: possut löytävät piilotetun makupalan nenällään, kun koirat hyvästä hajuaististaan huolimatta ovat niin visuaalisia, että hämääntyvät makupalan kadotessa.

Possut ja muulit eivät oikein lämpene tempuista, mutta Johannes tekee koirataikuusvideoista hervottoman parodian lampaiden kanssa. Katso videosta, kuinka lampaat reagoivat korttitemppuihin!

Ajolaitteiden ryhmävastaavana työskentelevä Annikin sai osansa Josen taikatempuista.

Taikurit hämmästyttivät puiston asiakkaita tempuillaan.

Josen, Johanneksen ja Markuksen päivä Särkänniemessä on luonnollisesti täynnä taikaa. Herrat hämmästyttävät asiakkaita alueella ja jopa laitteissa. Tukkijoen jonossa taikurit tapaavat kaksi poikaa ja päättävät tehdä heille korttitempun. Pojat ja taikurit jättävät ylimääräiset tavarat Tukkijoen säilytyslokeroihin ja hyppäävät tukkiin. Toinen pojista valitsee kortin ja kirjoittaa siihen tussilla nimensä heti alkumatkasta tukin lähdettyä lastauksesta. Jose yrittää paljastaa pakasta oikean kortin. Oliko se tämä? Ei ollut. No pahus. Entä tämä?

Taikatempun tekeminen Tukkijoessa on hankalahkoa, koska siinä istutaan peräkkäin, ja vastaantulevat vesiputoukset ja pienet alamäet heiluttavat tukkia. Selittäisikö se taikurin epäonnistumisen? Lopulta tukki nousee loppumäen päälle ja laskeutuu alas, eikä oikea kortti ole vieläkään löytynyt.

”Eiks se oikeesti ollut tääkään? Ja sä kirjotit nimen siihen?”

”Joo kirjotin!”

Ajo päättyy, ja Tukkijoen työntekijä palauttaa pojille lippikset, jotka he jättivät säilöön. Oikea kortti löytyy kortin valinneen pojan kaverin lippiksestä, eikä kukaan taas tajua, että miten tämä oikein tapahtui.

Pakkaan piilotettua korttia ei löytynyt koko Tukkijoki-ajelun aikana...

...mutta ajon loputtua kortti löytyikin lippiksestä!

”Otapa tosta toi kirja”, Jose sanoo yhtäkkiä, kun istun taikureiden seurassa Särkänniemen Katukahvilassa. Kirja on mikä lie tavallinen parisataasivuinen oppikirja.

”Valitse sieltä sana, ota joku pitkä, saa olla yhdyssana”, Jose opastaa. Valitsen sanan baariapulainen.

Ensin Jose pyytää minun välittämään sanan ensimmäisen kirjaimen kuvaajalleen Markukselle. Ajattelen b:tä. Banaania. Baaria. Barrikadeja. Tajuan pusertavani huulia typerästi yhteen. Markus arvaa kirjaimen olevan P, ja päädyn paljastamaan, että ei kun se pehmeä.

Nyt Jose käskee minun keskittyä sanaan konkreettisesti, ja hän alkaa pallotella minulta oikeaa sanaa. Minun ei kuitenkaan tarvitse vastata kyllä- ja ei-kysymyksiin, vaan katson vain häntä ja kuuntelen, kun hän rakentaa mielessään kuvaa ajattelemastani sanasta. Ajattelen valkoista essua (käyttääkö kukaan baarissa enää sellaista?), juoman laskemista, rahastamista. Jonkun käskytettävänä olemista. Josen pään takana muutaman metrin päässä näen Särkänniemen katukahvilan työntekijän, ja hän häiritsee ajatuksiani koska on vähän niin kuin baariapulainen mutta ei sinne päinkään.

”Mä nään naisen, joo onko se nainen, ehkä sillä ei oo väliä, mutta se on ihminen. Mä nään jotain valkosta tässä eessä. Joku työntekijä. Mä arvelen että hän työskentelee ravintolassa mutta ei ole kokki. Joo, tää viittais ehkä jotenkin tarjoilijaan, mutta se b ehkä sitten baariin. Nyt ihan hakuammuntana heitän että olisko tää joku baaritarjoilija?”

Ihan riittävän lähelle meni, eikä mitään hajua, miten hän sen teki.

Särkänniemessä saa aina yllättyä ja ihmetellä – milloin mistäkin syystä! Lisää videoita Josen ja Johanneksen Särkänniemi-vierailusta on tulossa YouTubeen, joten seuraa Josen kanavaa.

Taikureita kesällä hostasi ja julkaisun kirjoitti markkinoinnin kausityöntekijä, sisällöntuottaja Marianna.

Mahtava päätös kesälle!

Päättäripäivänä 30.8. Särkänniemessä juhlittiin I love Manse -teemalla. Portit aukesivat asiakkaille kello 13, ja puisto oli avoinna peräti iltakymmeneen asti. Tampere-teema näkyi niin esiintyjävalinnoissa, tarjouksissa kuin päivän tampereenkiälisissä kuulutuksissakin. Ravintola Näsinneula tarjosi Tampere Menun alennettuun hintaan, ja manserock raikasi Elämyspuiston lavalta.

Viileä säätila ennakoi aavistuksenomaisesti syksyn lähestymistä, mutta tunnelma oli lämmin ja hilpeä. Karnevaalitunnelma sai potkua esimerkiksi huikeista tarjouksista, joita oli Särkänniemen puodeissa, kahviloissa ja ravintoloissa. Myös kesähenkilökunta oli perinteiseen tapaan pukeutunut viimeisen päivän kunniaksi naamiaisasuihin.

Elämyspuiston lava oli täynnä ohjelmaa. Herra Heinämäen lato-orkesteri esiintyi vain puoli tuntia puiston aukeamisen jälkeen ja viihdytti erityisesti pikkuväkeä ja lasten vanhempia. Pian konsertin jälkeen kehitysjohtaja Ville Aarresuo haastatteli lavalla edellisenä iltana valittua Miss Tamperetta ja tämän kahta perintöprinsessaa sekä Ilveksen ja Tapparan jääkiekkoilijoita. Ville veti kiekkoilijoille ja misseille myös leikkimielisen, Tampere-aiheisen tietovisan. Voittajajoukkuetta oli tasaväkisistä Tampere-tietäjistä vaikea erottaa, mutta niin kisaajilla kuin yleisölläkin oli oikein hauskaa.

Missien ja jääkiekkoilijoiden poistuttua oli aika nostalgisen manserock-konsertin. Mikko Alatalo veti Tammerkosken sillalla -ohjelmasta tutun yhteislaulutilaisuuden, joka kasvoi loppua kohden rokkikonsertiksi, kun suomirock-orkesteri Kormus saapui lavalle. Alatalo ja Kormus esittivät uudehkoja, vanhoja ja vielä vanhempia ikivihreitä manserock-kappaleita, ja yleisö sai laulaa mukana läpi keikan.

Samalla teemalla jatkettiin, kun illan alkaessa hiljalleen hämärtyä lavan valtasi uutta manserockia esittävä Rockwalli-yhtye. Nuoret muusikot villitsivät yleisön energisellä esiintymisellään. Viisihenkinen yhtye esitti myös encoreita, ja keikka kesti lopulta yli tunnin. Lisää väkeä kerääntyi lavan edustalle katselemaan läpi keikan.

Viimeisen aukiolotunnin aikana poistotarjoukset lähtivät käsistä, ja myös kaikki pelien palkinnot myytiin poistohintaan. Pimenevästä puistosta kannettiin ulos valtavat määrät erikokoisia minioneja ja muita pehmoleluja. Särkänniemen sulkeutuessa oli jo aivan pilkkopimeää. Pimentyneessä Elämyspuistossa oli omanlaistaan tunnelmaa, kun huvilaitteiden valaistukset pääsivät esille aivan uudella tavalla.

Kun päivä kääntyi iltaan ja pimeys laskeutui, lavan valloitti Nopsajalka. Lavan edustalle oli kerääntynyt jo etukäteen paljon innokasta yleisöä odottamaan keikkaa. Nopsajalka lunasti lupaukset ja hurmasi yleisönsä reilun tunnin mittaisella keikallaan. Lupaan olla -hitti päätti hienon konsertin, ja Särkänniemen kesän päättävä ilotulitus alkoi heti musiikin hiljennyttyä.

Ja millainen ilotulitus! Näsinneula näytti räjähtelevän ulkoilmatasanteelta ammuttujen ilotulitteiden loisteessa, ja tornin pimentyessä niemen kärjestä ammutut ilotulitteet valaisivat taivaan. Ilotulitus oli ehkä Särkänniemen historian hienoin, ja sitä ihailtiin Särkänniemen lisäksi monessa paikassa ympäri kaupunkia. Näsinneulasta ammutut raketit näkyivät ainakin Pirkkalaan asti.

Ilotulituksen päätyttyä oli aika kiittää asiakkaita hienosta kesästä. Haikein mielin asiakkaat ja henkilökunta jättivät Särkänniemen ja kesän 2014 taakseen. Huvilaitealue avautuu taas ensi kesänä, ja Koiramäki avataan jo jouluksi. Planetaario, Akvaario ja Delfinaario ovat syyskaudella avoinna viikonloppuisin – lukuun ottamatta syyslomaviikkoa, jolloin kohteet ovat auki päivittäin. Näsinneulaan pääsee syyskaudellakin joka päivä. Ajantasainen tieto syksyn ja talven ohjelmasta löytyy aina Särkänniemen nettisivuilta.

Kirjoittaja on markkinoinnin kausityöntekijä, sisällöntuottaja Marianna.