Taikureita Särkänniemessä

Taikurit Jose Ahonen ja Johannes Malkamäki vierailivat Särkänniemessä loppukesästä, sunnuntaina 3.8. Elämyspuisto tarjosi taikureille ja mentalisteille hauskat tilat testata erilaisia taikatemppuja epätavallisissa olosuhteissa ja epätavallisille kohteille. Taikurit kävivät Koiramäessä tekemässä taikatemppuja mikropossuille, muulille ja lampaille. Lisäksi he kokeilivat taikatemppujen kuvaamista laitteiden kyydissä.

Jose Ahonen on tehnyt taikatemppuja ja harjoittanut mentalismia puoliammattimaisesti monta vuotta ja täysammattilaisena keväästä 2014. Hänen suosittuja koirataikuusvideoitaan on katsottu YouTubessa miljoonia kertoja, ja häntä arvostetaan taikurina myös kansainvälisesti. Jose hallitsee paitsi perinteiset silmänkääntö- ja korttitemput, myös mentalismin. Jose myös pitää koulutuksia liittyen muun muassa valheenpaljastukseen ja muistin toimintaan. Johannes Malkamäki harrastaa samantyyppistä taikuutta kuin Josekin: hän tekee psykologista taikuutta ja lähitaikuutta arkipäiväisillä esineillä, kuten pelikorteilla. Vuodesta 2011 alkaen Jose ja Johannes ovat järjestäneet kuukausittain Tampereen ensimmäistä säännöllistä taikuriklubia, Club Harhaa.

Ennen puiston aukeamista Jose, Johannes ja kuvaaja Markus tutustuvat Koiramäen alueeseen ja eläinaitauksiin eläintarhanhoitaja Teija Jokisen johdolla. Koirataikuusvideoistaan suursuosioon noussut Jose on kiinnostunut toistamaan temppuja muille eläimille. Ongelmalliseksi muodostuu esimerkiksi possujen huono näkö ja hyvä hajuaisti: possut löytävät piilotetun makupalan nenällään, kun koirat hyvästä hajuaististaan huolimatta ovat niin visuaalisia, että hämääntyvät makupalan kadotessa.

Possut ja muulit eivät oikein lämpene tempuista, mutta Johannes tekee koirataikuusvideoista hervottoman parodian lampaiden kanssa. Katso videosta, kuinka lampaat reagoivat korttitemppuihin!

Ajolaitteiden ryhmävastaavana työskentelevä Annikin sai osansa Josen taikatempuista.

Taikurit hämmästyttivät puiston asiakkaita tempuillaan.

Josen, Johanneksen ja Markuksen päivä Särkänniemessä on luonnollisesti täynnä taikaa. Herrat hämmästyttävät asiakkaita alueella ja jopa laitteissa. Tukkijoen jonossa taikurit tapaavat kaksi poikaa ja päättävät tehdä heille korttitempun. Pojat ja taikurit jättävät ylimääräiset tavarat Tukkijoen säilytyslokeroihin ja hyppäävät tukkiin. Toinen pojista valitsee kortin ja kirjoittaa siihen tussilla nimensä heti alkumatkasta tukin lähdettyä lastauksesta. Jose yrittää paljastaa pakasta oikean kortin. Oliko se tämä? Ei ollut. No pahus. Entä tämä?

Taikatempun tekeminen Tukkijoessa on hankalahkoa, koska siinä istutaan peräkkäin, ja vastaantulevat vesiputoukset ja pienet alamäet heiluttavat tukkia. Selittäisikö se taikurin epäonnistumisen? Lopulta tukki nousee loppumäen päälle ja laskeutuu alas, eikä oikea kortti ole vieläkään löytynyt.

”Eiks se oikeesti ollut tääkään? Ja sä kirjotit nimen siihen?”

”Joo kirjotin!”

Ajo päättyy, ja Tukkijoen työntekijä palauttaa pojille lippikset, jotka he jättivät säilöön. Oikea kortti löytyy kortin valinneen pojan kaverin lippiksestä, eikä kukaan taas tajua, että miten tämä oikein tapahtui.

Pakkaan piilotettua korttia ei löytynyt koko Tukkijoki-ajelun aikana...

...mutta ajon loputtua kortti löytyikin lippiksestä!

”Otapa tosta toi kirja”, Jose sanoo yhtäkkiä, kun istun taikureiden seurassa Särkänniemen Katukahvilassa. Kirja on mikä lie tavallinen parisataasivuinen oppikirja.

”Valitse sieltä sana, ota joku pitkä, saa olla yhdyssana”, Jose opastaa. Valitsen sanan baariapulainen.

Ensin Jose pyytää minun välittämään sanan ensimmäisen kirjaimen kuvaajalleen Markukselle. Ajattelen b:tä. Banaania. Baaria. Barrikadeja. Tajuan pusertavani huulia typerästi yhteen. Markus arvaa kirjaimen olevan P, ja päädyn paljastamaan, että ei kun se pehmeä.

Nyt Jose käskee minun keskittyä sanaan konkreettisesti, ja hän alkaa pallotella minulta oikeaa sanaa. Minun ei kuitenkaan tarvitse vastata kyllä- ja ei-kysymyksiin, vaan katson vain häntä ja kuuntelen, kun hän rakentaa mielessään kuvaa ajattelemastani sanasta. Ajattelen valkoista essua (käyttääkö kukaan baarissa enää sellaista?), juoman laskemista, rahastamista. Jonkun käskytettävänä olemista. Josen pään takana muutaman metrin päässä näen Särkänniemen katukahvilan työntekijän, ja hän häiritsee ajatuksiani koska on vähän niin kuin baariapulainen mutta ei sinne päinkään.

”Mä nään naisen, joo onko se nainen, ehkä sillä ei oo väliä, mutta se on ihminen. Mä nään jotain valkosta tässä eessä. Joku työntekijä. Mä arvelen että hän työskentelee ravintolassa mutta ei ole kokki. Joo, tää viittais ehkä jotenkin tarjoilijaan, mutta se b ehkä sitten baariin. Nyt ihan hakuammuntana heitän että olisko tää joku baaritarjoilija?”

Ihan riittävän lähelle meni, eikä mitään hajua, miten hän sen teki.

Särkänniemessä saa aina yllättyä ja ihmetellä – milloin mistäkin syystä! Lisää videoita Josen ja Johanneksen Särkänniemi-vierailusta on tulossa YouTubeen, joten seuraa Josen kanavaa.

Taikureita kesällä hostasi ja julkaisun kirjoitti markkinoinnin kausityöntekijä, sisällöntuottaja Marianna.