Koiramäki liikutti alakoululaisia

Kaksituhatta alakoululaista otti ilon irti Tampereen kaupungin Liikkuva koulu -tapahtumasta Särkänniemen Koiramäessä. Innokkaat liikkujat valtasivat alueen maanantaina 25.5. kello 9–15.

Esikoululaisille ja 1.–3.-luokkalaisille suunnattu tapahtuma oli kerännyt jo aamusta jonon Koiramäen porttien taakse.

Kaikki 2000 lasta eivät suinkaan tulleet paikalle yhtä aikaa,

vaan ilmoittautuneet oli porrastettu saapumaan ryhmittäin puolentoista-kahden tunnin välein.

Tilta, Elsa ja Aukusti Daalkreeni olivat vastaanottamassa innokkaita liikkujia. 

Pienten lasten liikuntatapahtuma innosti myös järjestäjiä.

”Tämä on ihana piristysruiske loppukevääseen. Pienet lapset, jotka eivät vielä pääse luokkaretkelle, voivat tulla nyt tänne omalle retkelle.”, Särkänniemen myyntipäällikkö Jenni Jokiniva hehkutti.

Myyntipäällikkö Jenni Jokiniva ja lossivahti Topias Järvelä odottelivat päivän vieraita saapuviksi.

Satojen koulujen ja monien tukiorganisaatioiden muodostama Liikkuva koulu -verkosto innostaa oppilaita liikkumaan ja kouluja tekemään koulupäivistä aktiivisia ja viihtyisiä. Jokainen koulu toteuttaa liikkuvampaa koulupäivää omalla tavallaan. Liikkuvan koulun rahoituksesta vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

Monipuolinen tapahtuma

Tapahtumassa oli tarjolla Koiramäen koko repertuaari. Lapset saivat kokeilla poninratsastusta, kärryajelua, melkein oikean lehmän lypsyä ja hevosen harjausta, perinneleikkejä maatilalla ja juuston tekoa taikahiekasta.

Oikeitakin eläimiä Koiramäestä löytyy. Uusimmat tulokkaat, pienet koiranpennut ja varsa, herättivät erityistä ihastusta. Drakkulan linnan seikkailurata, Tassuteatterin esitykset ja huippu-urheilijoiden vetämät perinneliikuntapisteet olivat erityisen suosittuja.

Suloiset koiranpennut Heta II ja Musti herättivät lapsissa ihastusta.

Tapparan jääkiekkoilija Ville Nieminen ohjasi köydenvetoa, Ilveksen jalkapalloilija Topias Järvelä lossia, 

Mansen Rapsan pesäpalloilija Salla Kilpeläinen keppihevosrataa ja

 TaTu Tampereen uimari Miro Vasko hevosenkengänheittoa.

Topias Järvelä kiritti koululaisia lossiajelulla.

”Kovin odotettu retki”

Ensimmäisten joukossa paikalle saapuivat Tesomajärven 2A- ja 2B-luokat. Pian 43 nauravaa lasta hajaantui ympäri aluetta. Miten opettajat löytävät kaikki oppilaansa ja saavat heidät lähtemään ajoissa tällaisesta isosta tapahtumasta? 2B:n luokanopettajaa Reetta Jokista nauratti.

”Olemme juuri opetelleet kellonaikoja, ja sovimme äsken lasten kanssa, että nähdään pääportilla varttia vaille 11. Oppilaat kulkevat pienissä ryhmissä tai pareittain. Ketään ei jätetä yksin.”

Särkänniemi on ollut tesomajärveläisille kovin odotettu retkikohde.

”Moni on käynyt Särkänniemessä perheen kanssa, mutta ei yleensä luokkakavereiden kanssa – se on vähän erilainen kokemus.”, Reetta Jokinen kertoi.

Tesomajärven 2B-luokkalaiset Sira ja Julia olivat innoissaan tulevasta päivästä. Tytöt ovat Särkänniemi-faneja ja saavat täksi kesäksi kesäkausarit.

Kaupungin järjestämä liikuntatapahtuma oli Siralle ja Julialle mieluinen.

Koiramäen maatilan hevoset saivat harjauskäsittelyn.

Tytöt ikuistivat retkimuistot kännykkäkuvin.

Onnistunut päivä

Lasten suosikkikohde oli Drakkulan linnan kiipeilymaailma. Lapset suuntasivat linnaan niin sankoin joukoin, että jonoa kertyi ja paikalle piti pyytää lisää henkilökuntaa. Tapahtumavastaava muistuttikin kuulutuksin myös muista kivoista tehtäväpisteistä.

Moni oli saanut retkelle omaa rahaa ja innostui karkkiostoksille. Tropin ja Nekun Apteekkiin kertyi jonoa ulos asti. Tilannetta helpotti lisähenkilökunta: yksi ohjasi jonoa ja toinen myyjä nopeutti asiointia.

Päivän päätteeksi Tesomajärven 2A ja 2B olivat erittäin tyytyväisiä.

”Hyvin meni, oli riittävästi aikaa ja lapset tykkäsivät.”, opettajat Reetta Jokinen ja Milja Kaustio totesivat yhdestä suusta.

Vasemmalla Tesomajärven 2B:n opettaja Reetta Jokinen edessään Georgi.
Oikealla 2A:n opettaja Milja Kaustio edessään Nikita.

Kirjoittaja on Särkänniemen markkinointiviestinnän harjoittelija Tanja.

Faktoja pullokuonodelfiineistä (Tursiops truncatus)

Pullokuonodelfiini (myös pullonokkadelfiini) on 30–40 delfiinilajista yleisin ja tunnetuin. Sitä tavataan merissä ympäri maailmaa napa-alueita lukuun ottamatta. Delfiinit kuuluvat hammasvalaisiin ja ovat merinisäkkäitä, eli ne hengittävät keuhkoilla hengitysaukon kautta ja synnyttävät eläviä poikasia.

Aikuinen pullokuonodelfiini on 2–4 metriä pitkä ja painaa 150–650 kg. Delfiinit voivat elää yli 40-vuotiaiksi. Delfinaariossa eliniänodote on 25, luonnossa kuitenkin vain 12–15 vuotta luontaisten vihollisten, ravinnon epävarman saannin, roskien, melun, verkkojen ja saasteiden vuoksi. Keskimääräinen elinikä sekä meressä että ihmisen hoidossa on 27 vuotta.

Delfiineillä on hyvä näkö ja kuulo. Ne kuulevat paljon korkeampia ääniä kuin ihmiset ja pystyvät kuulemaan ääniä niin vedessä kuin ilmassa. Delfiinillä on kaksijakoinen suojaväri, tumma selkäpuoli maastoutuu pohjaan eikä vaalea vatsapeite erotu veden pinnalla auringonpaisteessa.

Delfiinit syövät pääasiassa kalaa, ja Särkänniemessäkin niiden ruokavalioon kuuluu monia erilaisia kalalajeja. Ravinnosta delfiinit saavat myös kaiken tarvitsemansa nesteen.

Delfiinit ovat laumaeläimiä, jotka viihtyvät 2–15 yksilön ryhmissä. Joissakin ryhmissä on vain emoja poikasineen, toisissa esimerkiksi vain nuoria delfiineitä tai vain uroksia. Lauman jäsenet eivät välttämättä ole lainkaan sukua toisilleen. Delfiinit kommunikoivat keskenään ääntelemällä erilaisin vihellyksin ja naksahduksin. Delfiineillä on myös erityinen kaikuluotausaisti, jonka avulla ne suunnistavat ja paikantavat kohteita sekä saalistavat.

Delfinaariossa olosuhteet ovat toisenlaiset kuin meressä. Ei kuitenkaan ole totta, että delfiinien pitäisi päästä uimaan pitkiä matkoja ja sukeltamaan syvälle elääkseen ja voidakseen hyvin. Pullokuonodelfiineitä on kahta ekotyyppiä: rannikolla ja avomerellä eläviä. Särkänniemen delfiinit ovat rannikkotyyppiä, joiden päivittäinen elinpiiri on noin 3–5 metrin syvyisissä merenlahdissa ja poukamissa.

Luonnossa ravintoa etsiessään ja paetessaan delfiinit voivat uida päivässä kymmeniä kilometrejä jopa 35 kilometrin tuntinopeudella ja sukeltaa kymmenien metrien syvyyteen. Tarvittaessa ne pystyvät pidättämään hengitystään 10–15 minuuttia. Jos ruokaa kuitenkin on saatavilla lähempänä ja helpommin eikä vihollisia ole, delfiinit pysyvät luonnossakin mielellään matalikossa ja uivat vähemmän.

Eläimen hyvinvointi on laaja käsite, johon liittyvät eläimen fyysinen ja psyykkinen terveys, normaali kasvu, sekä hyvä hoito ihmisen huostassa oleville eläimille. Jotta hyvinvointi voidaan taata, on eläimillä oltava oikeus hyvään kohteluun, positiivisiin tuntemuksiin ja kokemuksiin, lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja hyvään terveyteen ja toimintakykyyn. Nämä kaikki osa-alueet on otettu tarkasti huomioon Särkänniemen delfiinien hoidossa.

Delfiinien poikaskuolleisuus on korkea sekä luonnossa että delfinaariossa. Särkänniemen Delfinaariossa on koettu surullisia poikaskuolemia, mutta niiden syy on aina ollut elimellinen eivätkä ne ole selitettävissä allasolosuhteilla.

Delfiinit ovat hyviä oppimaan ja muistamaan, ja ne voivat oppia ymmärtämään käsimerkein viitottuja pyyntöjä. Niillä on myös ruumiinkokoonsa nähden isot aivot. Älykkyyden määritteleminen ja mittaaminen on hyvin vaikeaa, sillä kaikki eläimet käyttävät aivojaan oman elinympäristönsä ja oman hengissä säilymisensä kannalta sopivalla tavalla, jota ulkopuolinen ei välttämättä voi ymmärtää. Tämän vuoksi eläimiä ei voi laittaa järjestykseen älykkyyden perusteella.

Eläinten koulutus on avainasemassa ajatellen ihmisen hoivassa olevien eläinten, myös delfiinien, hyvinvointia. Eläin oppii pitämään ihmistä turvallisena ja luottamuksen arvoisena, ja koulutusmetodien perustuessa positiiviseen ehdollistamiseen ja vapaaehtoisuuteen eläin kokee asian myönteisenä.

Näytöksissä nähtävät tehtävät ovat vain pieni osa niistä jokapäiväisistä tilanteista, joissa delfiinin koulutuksella on merkitystä; delfiinimme saavat koulutuksen avulla jatkuvasti virikkeitä ja liikuntaa, jolloin myös kokonaisvaltainen hyvinvointi lisääntyy. Koulutus on myös välttämätöntä delfiinin hoitoa ajatellen: hoitotoimenpiteet mahdollistuvat ja onnistuvat eläimen kannalta sujuvammin.

Päivä Delfinaariossa

Tänään tutustumme delfiinien hoitaja-kouluttajien työpäivään.

Vuorossa on neljä seitsemästä työntekijästä. Petri Myllylä on ollut talossa kauimmin, jo vuodesta 1990, Sari Järvisalo vuodesta 1994. Viime vuonna Delfinaarioon rekrytoitiin kaksi uutta työntekijää. 300 hakijan joukosta paikan saivat Anna Palmroth ja Nicholas Madsen.

– Ystäväni vinkkasi, että tänne haetaan uutta kouluttajaa, ja päätin hakea ex tempore. Minulla on klinikkaeläinhoitajan koulutus ja olin silloin eläinklinikalla töissä. Eläimet ovat minulle rakas harrastus, Anna Palmroth kertoo.

– Olen aina pitänyt delfiinejä hienoina eläiminä. Hain viime vuonna tänne toista kertaa, ja tällä kertaa tärppäsi, Nicholas Madsen jatkaa.

Delfinaarioon on ollut aina kova tunku, parhaimmillaan hakijoita on ollut 800. Osa hakijoista haastatellaan ja haastatelluista valikoidaan parhaiten alalle sopivat, joille järjestetään vielä vaativa uimatesti.

Jokainen päivä on yllätys

Delfinaariossa vain henkilökunnalla on päivärytmi. Delfiineille jokainen päivä on yllätys.

– Olemme delfiinien ohjelmatoimisto, Sari Järvisalo vitsailee ja tarkoittaa tällä delfiinien virikkeellistämistä.

Yhdeksäntuntisen työpäivänsä aikana henkilökunta ruokkii delfiinit, järjestää niille virikkeitä ja koulutusta sekä pitää altaat puhtaina. Delfiinien päivä koostuu 7–15 vaihtelevasta aktivointi- ja viriketoiminnasta.

– Eläinten kanssa harjoitellaan vanhoja ja opetellaan uusia tehtäviä, jumpataan, kuntoillaan, syödään, treenataan hoitotoimenpiteitä ja vahvistetaan eläimen ja kouluttajan välistä suhdetta: hellitellään, uidaan ja leikitään yhdessä, Sari Järvisalo kertoo.

Hoitajat päättävät tavallisesti toimintojen teeman etukäteen, mutta delfiinitkin vaikuttavat niihin. Kaikki aktiviteetit ja hoitotoimenpiteet merkitään ylös. Delfinaarionäytökset ovat yksi esimerkki virikkeellistämisestä; erona on vain se, että yleisö pääsee seuraamaan niitä.

Viriketoimintojen välissä delfiineillä on omaa aikaa, jota tarvitaan lauman sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Yöaika on rauhoitettu lepoa varten.

Tarkkaa, vaativaa ja palkitsevaa työtä

Henkilökunta valmistaa pullokuonoille kala-aterioita kunkin yksilön ravitsemushoitosuunnitelman mukaisesti. Kesäisin näytöksiä on 3–4 päivittäin ja talviviikonloppuisin kolme päivässä. Tämän lisäksi työntekijät antavat delfiinitietoa halukkaille ja järjestävät ryhmille teemapäiviä, oppitunteja ja yksityistilaisuuksia. Välillä pääsee kantamaan myös suolaa.

– Eilen tuli suolarekka ja kannoimme Petrin kanssa 25 kilon säkkejä yhteensä 2500 kiloa veden suolapitoisuuden ylläpitämiseksi. Töitten jälkeen ei tarvitse paljon salille mennä, Anna Palmroth naureskelee.

Delfiinikouluttajat ovat eläinlääkärin apuna delfiinien terveystarkastuksissa. Särkänniemestä vastaa kaksi eläinlääkäriä, joista jompikumpi päivystää jatkuvasti. Lääkäri tekee kontrollikäynnin kerran viikossa. Täydellisiä terveystarkastuksia tehdään yksilöllisen suunnitelman mukaan, mutta kuitenkin vähintään kaksi kertaa vuodessa. Sairauksia ennakoidaan havainnoimalla poikkeavaa käytöstä ja oireita ja tutkimalla eläimiä verinäyttein ja ultraäänellä. Tarvittaessa otetaan yhteyttä kansainvälisiin huippuasiantuntijoihin.

Isojen eläinten hoitaminen vaatii valppautta ja valmiutta reagointiin

– Pintamies vartioi, kun joku harjoittelee uimista tai sukeltamista. Emme ole koskaan yksin vedessä. Vaaratilanteita ei kyllä juuri tule, mutta täytyy olla valmis auttamaan, jos jotain sattuu, Anna Palmroth huomauttaa.

Kaikkien kouluttajien mielestä päivän parhaita hetkiä ovat vesileikit delfiinien kanssa.

 

Tärkeintä on eläinten hyvinvointi

Särkänniemen Delfinaario aloitti toimintansa vuonna 1985, kun sinne siirrettiin viisi Meksikonlahdelta pyydettyä pullokuonodelfiiniä (Tursiops truncatus). Näistä Veera (s. 1978) ja Delfi (s. 1980) elelevät edelleen Särkänniemessä. Veera on joukon voimakastahtoinen johtajanaaras ja Delfi-uros hänen kiltti adjutanttinsa. Lisäksi delfinaariossa on kaksi siellä syntynyttä poikasta: Leevi (Näsin poikanen, s. 1993) ja Eevertti (Veeran poikanen, s. 1996). Pojat ovat eloisia ja välittömiä eivätkä juuri vieraita vierasta.

Delfiineillä on käytössään neljä allasta, joissa on yhteensä 2,5 miljoonaa litraa vettä. Altaan syvyys on enimmillään kuusi metriä ja suurimmaksi osaksi noin 4–5 metriä. Vuoden 2005 remontoinnin jälkeen vesimäärä tuplaantui. Nykyiseen allastilavuuteen mahtuisi EU:n määräysten mukaisesti 8 pullokuonodelfiiniä.

Delfinaarion työntekijöiden tärkein tehtävä on huolehtia delfiinien hyvinvoinnista; lajille ominaisten sosiaalisten ja biologisten tarpeiden huomioonottamisesta, liikunnasta, virikkeistä, ravinnosta, turvallisuudesta ja terveydestä.

Konna tuli taloon

Yhtenä päivänä Akvaarion väki lähetti sähköpostia koko talolle. 16-vuotias reunuskilpikonnatyttö etsi uutta kotia. Terraarioon oli tullut uusi uroskonna, jonka kanssa menivät sukset ristiin pahemman kerran. Uusi tulokas oli turhan aktiivinen ja konnaneito puolusti kunniaansa kellauttaen innokkaan ihailijan selälleen sätkimään tai runttamaalla tämän seinän ja oman kilpensä väliin.

Toimistossa mietimme asiaa hetken ja päätimme sitten ryhtyä rohkeasti yhteishuoltajiksi ja tarjota konnalle turvapaikkaa. Kun Ikeasta ostettu kaapin runko oli koottu uuden kodin seiniksi, lämpölamppu, kylpypaikka, juoma-astia ja alusta tarpeineen sekä heinät laitettu paikoilleen, oli konnaneiti valmis muuttamaan uuteen kotiinsa.

Ensimmäinen päivä meni jännittyneissä merkeissä meillä kaikilla. Neitiä käytiin kuvaamassa ja ihailemassa vähän joka osastolta. Seuraavana päivänä konnamme päästettiin jo toimiston lattialle pötköttelemään. Yllättävän rohkeasti se uskalsi lähteä tarkkailemaan uutta maastoa. Seuraavina päivinä konna liikkui jo nopeammin ja tutkaili koko ajan uusia paikkoja, välillä palaten turvallisen kotipesänsä liepeille. Pesäpaikan lisäksi neiti näyttää viihtyvän parhaiten IT-osaston Artun työpisteen luona, liekö tuen tarpeessa?

Virallista nimeä ei konnaneidolla vielä ole. Kysyimme vinkkejä Facebookissa ja Instagramissa ja paljon on tullut hyviä ehdotuksia: Elsa, Lilli, Kippi, Konna-Liisa, Ottoliina ja vaikka mitä! Mutta meidän on nyt vain pakko valita kymmenistä vaihtoehdoista mieluisin.

Yhden kollegan Tunisiassa asuva ystävä oli viestitellyt, että siellä konnat tuottavat hyvää onnea ja toimivat onnentuojina ja -amuletteina. Tämän vuoksi niitä onkin monessa kodissa lemmikkeinä.

To be continued... Konnan seikkailuista kerromme lisää myöhemmin.



Kirjoittaja on Särkänniemen markkinointisuunnittelija Taru

Koiramäen joulu tarjoaa paljon tekemistä

Koiramäen joulussa kannattaa varautua ajan kanssa askarteluun ja puuhaan! Tänä vuonna tiloja on suurennettu ja ohjelmaa on lisätty viime vuoden yllätettyä suurella suosiollaan.

Koiramäen kaupungissa ensimmäisenä on vastassa Joulupukki, joka on tavattavissa Kimnaasissa, samassa rakennuksessa kuin Kahvila von Guggelböö. Joulupukin tapaaminen taitaa jännittää sekä lapsia että aikuisia,  mutta voin vakuuttaa, että siihen ei ole mitään syytä. Pukin kanssa voi napata yhteiskuvan ihan itse tai käydä katsomassa Tropin Nekussa ja Apteekissa minkälainen tuli joulupukin omalla kameralla otetusta kuvasta.

Voit ottaa itse kuvan joulupukin kanssa tai ostaa joulupukin kameralla otetun kuvan tällaisella kuvakehyksellä varustettuna 5 euron hintaan Tropin ja Nekun Apteekista. 

Seuraavaksi kannattaa kurkata Raatihuoneelle, joka on muuttunut autopajaksi näin joulun alla. Varsinkin pojat ovat innostuneet tuunaamaan pieniä pyykkipoika-autoja itselleen.

Pikkuautopajassa syntyy hienoja menopelejä pyykkipojista ja värikkäistä napeista. 

Raatihuoneelle kantautuukin varmasti iloinen laulu ja soitto Käpälämäen lavalta missä Tassuteatteri esiintyy monta kertaa päivässä. Joululaulujen ystävät saavat laulaa Haukutuimpia joululauluja tai nauttia Koiramäen Tiernapoikien esityksestä:

"Ja me toivotamm', ja me toivotamm' onnellista ja hyvää joulua, 

ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkeimme ylitse käy."

Samalla kannattaa paistaa vaahtokarkit herkullisen pehmeiksi Tassuteatterin lavan läheisillä nuotioilla. Haribon vaahtokarkit sisältyvät lipun hintaan ja niitä voi paahtaa haluamansa määrän.

Koiramäen jouluvieraat voivat paahtaa nuotiolla vaahtokarkkeja makean nälkään. 

Käpälämäestä löytyy myös hurja kreivi Drakkulan sukulinna, joka kuitenkin kätkee sisälleen yllätyksen: hauskat liukumäet ja seikkailuradat viihdyttävät pikkuväkeä vallan mainiosti.

Drakkulan linna näyttää ulkoapäin pelottavaltakin, mutta pitää sisällään pelkkää hauskuutta!

Käpälämäestä matka jatkuu eläinaitausten kautta Koiramäen maatilaa kohti. Eläimet ovat sään mukaan joko ulkona tai sitten Patruuna von Töttermanin tallissa. Maurix-villasika on viihtynyt muutaman asteen lämmössä vallan hyvin omassa ulkoaitauksessaan. Paksu turkki suojaa hyvin ja Maurixille viety joulukuusi toimii hyvin pehmikkeenä.

Maurix-villasika saa jouluherkkuja hoitajaltaan Teijalta. 

Melkein heti Maurixin aitauksen jälkeen saavutaan piparinkoristeluteltalle. Jokainen saa oman, ihanan ison possupiparin, jonka voi koristella mieleisekseen. Fiina-emännän apuna piparinleivonnassa ovat olleet Royal Bakeryn ahkerat leipuritontut. Koristeina käytetään Dr. Oetkerin värikkäitä sokerikuorrutteita, koristerakeita ja strösseleitä.

Näin hurmaavia possupipareita syntyy piparipajan tohinoissa. 

Piparipajasta onkin helppo kurvata Koiramäen maatilalle. Koiramäen päätalossa voi leikkiä vanhanajan leikkejä sekä mm. laskea liukumäkeä pitkin uunin luukusta ulos. Sen jälkeen suunnata joko Mummulan tai Prännärin puuhapajoihin. Mummulassa koristellaan kortteja Sinooperin askartelutarvikkeilla ja Prännärissä voi tehdä taidokkaita lumihiutaleaskarteluja. Prännärin aulassa on myös myynnissä ihania villakäsitöitä ja muita jouluisia askarteluja.

Korttipajassa voi askarteluun käyttää mm. kimalleliimaa ja kauniita tarroja sekä koristepapereita. 

Tämä kaikki sisältyy siis lipun hintaan, eli mitään näistä ei tarvitse enää erikseen maksaa. 

Tervetuloa Koiramäelle!

Koiramäen eläimet valmistautuvat joulunviettoon

Maisa-possu ihastelee joulukuusta ja rekeä Patruuna von Töttermanin tallissa Koiramäessä. 

Joulukuu on Särkänniemen Koiramäessä kiireistä aikaa ja tontutkin vipeltävät nurkissa tavallista enemmän. Talon väki häärii jokapäiväisissä askareissaan, mutta eläimet ottavat joulun vastaan melko rauhallisesti. Patruuna von Töttermannin tallin lämmössä on mukavaa loikoilla joulua odotellen. 

Kaikki eläimet, jotka ulkona tarkenevat, ulkoilevat tietysti päivittäin. Mutta vuohet, kaniinit, kanat ja mikropossut eivät paljoa ulkoilusta talviaikaan piittaa. Aasitkin alkavat hihkua heti auringon laskeuduttua suureen ääneen, jotta talon väki tajuaa päästää heidät sisälle tallin lämpöön. Ulkona vielä pikkupakkasillakin pärjäilevät yötä päivää villasika Maurix, lampaat sekä alpakat, villojensa sekä suojaisien mökkiensä turvin.

Kani ja herkulliset jouluomenat. 

Toisin kuin me ihmiset, eivät eläimet voi mässäillä joulun pyhinä mielin määrin, vaan ruoka tarjoillaan pyhinä eläimille samoin kuin arkenakin. Kaikenlaisia pikkuherkkuja Koiramäen eläimille sen sijaan tarjoillaan pitkin joulukuuta. Kuusenhavuista innostuvat melkein kaikki eläimet, samoin kauralyhteet, omenat ja porkkanat maistuvat kaikille joulun aikaan. Juomavesi tarjoillaan aina lämpöisenä. Kuivattu ruisleipä sekä jokunen piparikin saattaa myös kadota parempiin suihin sukkelasti.

Oman joulukuusen sai myös Maurix-villasika ja hän otti heti kuusen käyttöönsä raahaamalla sen omaan pesäänsä. ”Kelpo materiaalia makuualustaksi”, taisi Maurix tuumia. Maurixilla on muutenkin kova homma joka päivä näin talviaikaan sänkynsä petaamisessa. Heinää pitää olla paljon, ja se asetellaan tarkasti oikeaan järjestykseen jotta nukkuminen on mahdollisimman lämmintä ja mukavaa.

Vanhan kansan mukaan eläimet saavat puhekyvyn jouluyönä. Tallitonttukin laittaa jouluyönä parastaan siivoamalla karsinat putipuhtaiksi, harjaamalla hevoset kiiltäviksi sekä heittämällä kaikille eläimille ripauksen ylimääräisiä heiniä.

Villasika Maurix ulkoilemassa Koiramäen kaupungilla.

Koiramäen tallin tonttu kurkkii kattoluukusta, että hevosilla ja talon väellä ovat asiat hyvin. 

Joulun jälkeenkin eläimet saavat nauttia joitakin erikoisherkkuja, sillä talonväen joulupöydästä jää aina paljon herkkuja yli myös eläimille. Riisi- ja ohrapuuro maistuvat  kanoille ja possuille kuten myös rosollin ja laatikoiden jämät.

Ruukin Patruuna von Töttermanin tallissa kanoille tarjoillaan joulunaikaan riisipuuroa. 

Tapaninpäivä on hevosmiesten ja hevosten päivä, ja silloin on aika kunnon rekiajeluille. Silloin lumi pöllyää ja valjakot ottavat leikkimielisesti mittaa toisistaan! Loppiaisena joulukuuset saavat kyytiä, ja hevoset, aasit, lampaat ja vuohet innoissaan ottavat havupuut nakerreltavakseen.

Koiramäen eläinystäviä pääset tapaamaan myös näin joulun alla ja joulun jälkeenkin. Koiramäen joulu on avoinna Särkänniemessä viikonloppuisin 4.1.2015 asti sekä lisäksi keskiviikkona 10.12.2014. Myös itsenäisyyspäivänä pääsee vierailemaan Koiramäessä. Tutustu tarkemmin Koiramäen jouluun nettisivuillamme!

Kirjoittaja on Koiramäen eläintenhoitaja Teija Jokinen.

Vuohet nauttivat joulukuusesta vielä joulun jälkeen. Menossa herkkuhetki havujen parissa. 

Pixie-poni ihastuttaa Koiramäen joulun vieraita poniratsastuksessa.

Sanni-aasi joulutunnelman ytimessä. 

Jouluvalmistelut täydessä vauhdissa

Särkänniemen tontut ovat jo pidemmän aikaa valmistautuneet Koiramäen jouluun sekä Tampereen Joulupuu-keräyksen starttiin. Lapsiperheisiin iloa tuova Joulupuu-keräys käynnistyy sunnuntaina 16.11. ja viime vuonna suuren suosion saanut Särkänniemen Koiramäen joulu avaa puolestaan ovensa ensi viikon lauantaina 22.11. 

Koiramäen joulu tarjoaa perinteisiä suomalaisia jouluelämyksiä koko perheelle. Koiramäen joulussa askarrellaan puuhapajoissa, koristellaan pipareita, paistetaan vaahtokarkkeja nuotiolla ja tavataan kesän suosikkieläimet. Paikan päällä on myös paljon jouluista ohjelmaa aina Tiltan tonttujumpasta Koiramäen tiernapoikiin. Unohtamatta tietenkään sitä joulun odotetuinta vierasta, nimittäin joulupukkia. Koiramäessä käykin melkoinen kuhina juuri nyt, kun Koiramäen väki valmistautuu ottamaan vastaan jouluvieraita.

”Viime vuoden suuren suosion vuoksi olemme tänä jouluna laajentaneet puuhapajoja ja muuttaneet hieman käytäntöjä, jotta asiakkaamme pääsevät nauttimaan Koiramäestä mahdollisimman paljon. Tänä vuonna puuhapajoissa askarrellaan kortteja ja lumihiutaleita, koristellaan pipareita ja askarrellaan pikkuautoja. Myös Drakkulan linna on avattu pienille seikkailijoille”, kertoo tuotepäällikkö Maria Eskelinen Koiramäen joulusta.

Tunnelma Koiramäellä on syksyisestä säästä huolimatta jouluinen. Koiramäen kaupungin kadunvarrelle on istutettu kauniita kanervaistutuksia. Kahvila von Guggelbööhön on tuotu tunnelmaa piparikoristeilla sekä lyhdyillä, ja kahvilan sydän, hurmaava kultainen pönttöuuni on koristettu joulukranssilla. Gunnas-kirjakaupassa ja Tropin ja Nekun Apteekissa ovat puotipuksut ahkeroineet. Hyllyt ovat täynnä mm. Mauri Kunnaksen kirjoja sekä herkullisia makeisia. Puodit ovat pullollaan ihania yllätyksiä joulupakettiin kätkettäväksi. 

Maatilalla eläimet odottavat jouluvieraita. Lampaat köllöttelevät lunkisti aitauksessaan, kun taas villasika Maurix kirmaa iloisena katsomaan talon omaa väkeä. Maukka tuntuu selvästi jo odottavan tulevaa vilskettä ja vilinää. 

Lampaat odottavat aitaukseen Koiramäen joulun vilskettä.

Villasika Maurix tervehtii iloisesti kärsällään.

Myös Näsinneulan aulassa ollaan jouluisissa tunnelmissa. Aulaan on koristeltu kaunis joulukuusi, jonka juureen voi sunnuntaista 16.11. alkaen tuoda lahjansa Tampereen Joulupuu-keräystä varten. Tammerkosken Nuorkauppakamari ry toteuttaa Joulupuu-lahjakeräyksen yhdeksännen kerran Tampereen seudulla.

Särkänniemi otti jo varaslähdön ja lahjoitti ensimmäisen paketin Joulupuu-keräykseen. Kuvassa Tampereen Joulupuu -keräyksen edustajat Tuire Nikkanen (vas.) sekä Juha Laakso vastaanottavat Tiina Mörttiseltä sekä Koiramäen Tiltalta Särkänniemen paketit. 

Joulupuu-lahjakeräys on hyväntekeväisyysprojekti, jonka tavoitteena on antaa joululahja vähävaraisille tamperelaislapsille, jotka todennäköisesti jäisivät muuten ilman tuomisia. Särkänniemi toimii keräyksen suojelijana. ”Särkänniemi lähti mukaan Joulupuu-keräyksen suojelijaksi siksi, että näin joulun alla on hyvä tuoda iloa kaikkiin lapsiperheisiin. Tulemme haastamaan myös omia yhteistyökumppaneitanne mukaan keräykseen”, kertoo Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälä.

Keräyksen kummina on Jonne Aaron. "Toivon, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus olla lapsi. Tällainen keräys on yksi keino jakaa jouluiloa niille, jotka sitä eniten kaipaavat", Aaron miettii. Joulupuu-keräystä varten lahjoja voi siis tuoda Näsinneulan aulaan. Ohjeet keräykseen löytyvät täältä.

Jonne Aaron on Joulupuu Tampere -keräyksen suojelija.

Tampereen Joulupuuu-keräyksen porukka ja Särkänniemen väki ovat tavattavissa tulevana sunnuntaina 16.11. Tampereen joulunavauksessa.

Liput Koiramäen jouluun voi ostaa ennakkoon edullisemmin Särkänniemen verkkokaupasta sekä Pirkanmaan Osuuskaupan myyntipisteistä. Ennakkomyynnistä voit lukea tarkemmin täältä.

Kirjoittaja on itsekin jo jouluvalot ikkunoihinsa ripustanut Särkänniemen markkinointipäällikkö Tiia.

Viime viikolla Koiramäellä sai ihailla näin kaunista lumista postikorttimaisemaa. Saa nähdä, koska seuraavan kerran päästään ihailemaan valkoista lumipeitettä.