Totta vai tarua?

Särkänniemen Delfinaario herättää monenlaisia tunteita ja mielipiteitä, ja niitähän maailmaan mahtuu. On kuitenkin tärkeää erottaa fakta fiktiosta. Haluamme oikaista väärinkäsityksiä, joita nettikeskusteluissa toistuvasti esiintyy.

Käytetäänkö altaissa klooria?

Delfinaarion vedessä ei käytetä klooria tai muita kemikaaleja. Altaiden vesi puhdistetaan biologisesti hiekkasuodatuksen ja bakteerimassan avulla sekä otsonoinnilla. Tämä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen tapa pitää altaiden vesi puhtaana. Veden laatu testataan kerran viikossa Kokemäenjoen vesilaboratoriossa.

Tukeeko Särkänniemi Taijin teurastusta?

Särkänniemen Delfinaario on Alliance of Marine Mammal Parks & Aquariums -järjestön akkreditoitu jäsen. AMMPA:n jäsenet tuomitsevat jyrkästi Japanin Taijin vuotuisen delfiini- ja valasjahdin, jossa eläimiä tapetaan ja vahingoitetaan hyvin julmasti. Jäsenet eivät ota vastaan eläimiä Taijista tai muilta sen kaltaisilta kalastusalueilta, joissa merinisäkkäitä tapetaan.

http://www.ammpa.org/

Pyydetäänkö delfiinejä vieläkin luonnosta?

Särkänniemen Delfinaario aloitti toimintansa vuonna 1985, jolloin sinne siirrettiin viisi Meksikonlahdelta pyydettyä pullokuonodelfiiniä. Näistä Veera ja Delfi ovat edelleen elossa. Nykyään eurooppalaisiin merinisäkäspuistoihin ei pyydetä delfiineitä luonnosta.

Ihmisen hoidossa on tällä hetkellä noin 3000 delfiiniyksilöä. Lähes 70 % delfinaarioissa elävistä delfiineistä on syntynyt delfinaarioissa. Tampereen Särkänniemessä polskivat Leevi ja Eevertti ovat syntyneet delfinaariossa.

Syövätkö delfiinit mielialalääkkeitä?

Särkänniemen delfiinit eivät syö mielialalääkkeitä. Verrattuna mihin tahansa koti-, eläintarha- tai lemmikkieläimeen delfiineillä on erittäin paljon virikkeitä. Neljällä delfiinillämme on seitsemän hoitaja-kouluttajaa, jotka ovat delfiinien kanssa vuorovaikutuksessa koko 9-tuntisen työpäivänsä ajan. Pitkin työpäivää ruokaillaan, leikitään ja harjoitellaan uusia ja vanhoja tehtäviä. Kouluttajat myös uivat ja sukeltelevat päivittäin delfiinien kanssa, mistä nämä tuntuvat erityisesti nauttivan. Kaikki tehdään kuitenkin delfiinien ehdoilla, ja ne saavat itse päättää, haluavatko ne kanssakäymistä vai olla keskenään.

Voiko delfiinit palauttaa luontoon?

Merinisäkkään tulee osata pyydystää ruokansa ja piiloutua saalistajilta selvitäkseen hengissä. Monet pitkään delfinaariossa tai merinisäkäspuistossa asuneet eläimet ovat menettäneet kyvyn hankkia itse ruokaa. Eläimillä voi olla sairauksia, joita ei esiinny luonnossa ja toisaalta ne eivät ole immuuneja sairauksille, joille niiden luonnossa elävät lajitoverinsa ovat.

Alliance of Marine Mammal Parks & Aquariums -järjestö linjaa, että jos luonnossa esiintyvä laji on uhanalainen, lajinsäilymisen kannalta voi olla tärkeää palauttaa ihmisen hoidossa eläviä yksilöitä luontoon. Tämä edellyttää vapautettavalta eläimeltä hyvää terveyttä ja fysiikkaa.

Särkänniemen delfiinien palauttaminen luontoon olisi heitteillejättöä ja vastoin Suomen eläinsuojelulakia. Leevi ja Eevertti ovat syntyneet ja kasvaneet koko ikänsä delfinaariossa. Veera ja Delfi ovat jo iäkkäitä ja asuneet Särkänniemessä 30 vuotta.

Johtuvatko poikaskuolemat laitosolosuhteista?

Nuorten naarasdelfiinien poikaskuolleisuus on korkea sekä luonnossa että delfinaariossa. Usein vasta kolmannella tai vieläkin myöhäisemmällä poikasella on hyvät mahdollisuudet säilyä hengissä. Nuori naaras ei välttämättä ole vielä fyysisesti valmis synnyttämään tai hoitamaan poikastaan. Delfiininpoikasen ensimmäiset elinviikot ovat kaikkein kriittisimpiä hengissä säilymisen kannalta. Tänä aikana poikasen on opittava imemään maitoa, uimaan emonsa mukana ja hengittämään itsenäisesti. Elämän alkuvaiheissa "karsiutuvat" myös sairaat ja epänormaalit yksilöt.

Särkänniemen delfiininaaraista kolme, Veera ja edesmenneet Näsi ja Niki, ovat saaneet poikasia. Ne ovat olleet hyvin nuoria ja kokemattomia poikasia saadessaan. Ennen Leeviä ja Eeverttiä tapahtuneet synnytykset ovatkin olleet vaikeita. Kuolemat ovat johtuneet joko synnytykseen liittyvistä komplikaatioista tai poikasen synnynnäisestä viasta. Poikaset ovat kuolleet joko ennen syntymäänsä tai kohta syntymänsä jälkeen.

Kaksi viimeisintä Veeran poikasta menehtyi perinnöllisen sairauden, persistoivan ductus arteriosuksen (PDA), aiheuttamaan sydämen toimintahäiriöön. PDA:ssa aortan ja keuhkovaltimon välinen sikiöaikainen verisuoniyhteys ei sulkeudu normaalisti syntymän jälkeen. Ilmeisesti joko Veera tai Delfi kantaa tämän sairauden aiheuttavaa geeniä. Samaa sairautta on tavattu muillakin nisäkkäillä, erityisesti koiranaarailla. Delfiininpoikasten kuolemat ovat surullisia tapahtumia, mutta valitettavasti elämän tosiasia niin luonnossa kuin delfinaariossakin.

Rasittaako esiintyminen delfiineitä?

Delfiinien päivä koostuu 7–15 vaihtelevasta aktivointi- ja viriketoiminnasta, joissa harjoitellaan jo opittuja tehtäviä ja opetellaan uusia. Päivän aikana myös pidetään yllä delfiinien fyysistä kuntoa, harjoitellaan hoitotoimenpiteitä ja vahvistetaan eläimen ja hoitajan välistä suhdetta. Sekä tietysti vain leikitään.

Delfinaarioesitykset ovat yksi esimerkki virikkeellistämisestä; erona on vain se, että yleisö pääsee seuraamaan niitä. Viriketoimintojen välissä delfiineillä on omaa aikaa, jota tarvitaan lauman sosiaaliseen käyttäytymiseen. Yöaika on rauhoitettu lepoa varten.

Meneekö delfiinin kaikuluotain sekaisin allasolosuhteissa?

Delfiini käyttää kaikuluotaintaan vain tarvitessaan sitä, yleensä kun se paikantaa kohteita. Se voi säädellä tutkansa voimakkuutta ja suuntaa. Kun tieto kohteesta on tullut selväksi, se lopettaa luotauksen. Ääniaallot eivät kimpoile esineistä sattumanvaraisesti sinne tänne, vaan suoraan delfiinille takaisin.

Delfiinillä on hyvä näköaisti, ja esimerkiksi altaassa ollessaan sen ei tarvitse jatkuvasti luotailla altaan reunoja. Normaalisti delfiinimme luotailevat kaloja, toisiaan tai esineitä. Delfinaarioissa elävät delfiinit ovat luotaimellaan auttaneet suuresti verkkojen kehitystyössä. On suunniteltu verkkoja, jotka delfiinitkin pystyisivät havaitsemaan, ja täten välttyisivät hukkumiskuolemalta meressä. Vuosittain 300 000 valasta menehtyy verkkoihin.

Onko Delfinaario sirkus?

Ei. Delfinaariolla on eläintarhalupa, joka edellyttää enemmän kuin sirkuslupa edellyttäisi. Eläintarhan tulee osaltaan edistää luonnonvaraisen eläimistön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Tässä tarkoituksessa eläintarhan tulee antaa yleisölle tietoa näytteillä pidettävistä lajeista ja niiden luonnollisista elinolosuhteista.

Faktoja pullokuonodelfiineistä (Tursiops truncatus)

Pullokuonodelfiini (myös pullonokkadelfiini) on 30–40 delfiinilajista yleisin ja tunnetuin. Sitä tavataan merissä ympäri maailmaa napa-alueita lukuun ottamatta. Delfiinit kuuluvat hammasvalaisiin ja ovat merinisäkkäitä, eli ne hengittävät keuhkoilla hengitysaukon kautta ja synnyttävät eläviä poikasia.

Aikuinen pullokuonodelfiini on 2–4 metriä pitkä ja painaa 150–650 kg. Delfiinit voivat elää yli 40-vuotiaiksi. Delfinaariossa eliniänodote on 25, luonnossa kuitenkin vain 12–15 vuotta luontaisten vihollisten, ravinnon epävarman saannin, roskien, melun, verkkojen ja saasteiden vuoksi. Keskimääräinen elinikä sekä meressä että ihmisen hoidossa on 27 vuotta.

Delfiineillä on hyvä näkö ja kuulo. Ne kuulevat paljon korkeampia ääniä kuin ihmiset ja pystyvät kuulemaan ääniä niin vedessä kuin ilmassa. Delfiinillä on kaksijakoinen suojaväri, tumma selkäpuoli maastoutuu pohjaan eikä vaalea vatsapeite erotu veden pinnalla auringonpaisteessa.

Delfiinit syövät pääasiassa kalaa, ja Särkänniemessäkin niiden ruokavalioon kuuluu monia erilaisia kalalajeja. Ravinnosta delfiinit saavat myös kaiken tarvitsemansa nesteen.

Delfiinit ovat laumaeläimiä, jotka viihtyvät 2–15 yksilön ryhmissä. Joissakin ryhmissä on vain emoja poikasineen, toisissa esimerkiksi vain nuoria delfiineitä tai vain uroksia. Lauman jäsenet eivät välttämättä ole lainkaan sukua toisilleen. Delfiinit kommunikoivat keskenään ääntelemällä erilaisin vihellyksin ja naksahduksin. Delfiineillä on myös erityinen kaikuluotausaisti, jonka avulla ne suunnistavat ja paikantavat kohteita sekä saalistavat.

Delfinaariossa olosuhteet ovat toisenlaiset kuin meressä. Ei kuitenkaan ole totta, että delfiinien pitäisi päästä uimaan pitkiä matkoja ja sukeltamaan syvälle elääkseen ja voidakseen hyvin. Pullokuonodelfiineitä on kahta ekotyyppiä: rannikolla ja avomerellä eläviä. Särkänniemen delfiinit ovat rannikkotyyppiä, joiden päivittäinen elinpiiri on noin 3–5 metrin syvyisissä merenlahdissa ja poukamissa.

Luonnossa ravintoa etsiessään ja paetessaan delfiinit voivat uida päivässä kymmeniä kilometrejä jopa 35 kilometrin tuntinopeudella ja sukeltaa kymmenien metrien syvyyteen. Tarvittaessa ne pystyvät pidättämään hengitystään 10–15 minuuttia. Jos ruokaa kuitenkin on saatavilla lähempänä ja helpommin eikä vihollisia ole, delfiinit pysyvät luonnossakin mielellään matalikossa ja uivat vähemmän.

Eläimen hyvinvointi on laaja käsite, johon liittyvät eläimen fyysinen ja psyykkinen terveys, normaali kasvu, sekä hyvä hoito ihmisen huostassa oleville eläimille. Jotta hyvinvointi voidaan taata, on eläimillä oltava oikeus hyvään kohteluun, positiivisiin tuntemuksiin ja kokemuksiin, lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja hyvään terveyteen ja toimintakykyyn. Nämä kaikki osa-alueet on otettu tarkasti huomioon Särkänniemen delfiinien hoidossa.

Delfiinien poikaskuolleisuus on korkea sekä luonnossa että delfinaariossa. Särkänniemen Delfinaariossa on koettu surullisia poikaskuolemia, mutta niiden syy on aina ollut elimellinen eivätkä ne ole selitettävissä allasolosuhteilla.

Delfiinit ovat hyviä oppimaan ja muistamaan, ja ne voivat oppia ymmärtämään käsimerkein viitottuja pyyntöjä. Niillä on myös ruumiinkokoonsa nähden isot aivot. Älykkyyden määritteleminen ja mittaaminen on hyvin vaikeaa, sillä kaikki eläimet käyttävät aivojaan oman elinympäristönsä ja oman hengissä säilymisensä kannalta sopivalla tavalla, jota ulkopuolinen ei välttämättä voi ymmärtää. Tämän vuoksi eläimiä ei voi laittaa järjestykseen älykkyyden perusteella.

Eläinten koulutus on avainasemassa ajatellen ihmisen hoivassa olevien eläinten, myös delfiinien, hyvinvointia. Eläin oppii pitämään ihmistä turvallisena ja luottamuksen arvoisena, ja koulutusmetodien perustuessa positiiviseen ehdollistamiseen ja vapaaehtoisuuteen eläin kokee asian myönteisenä.

Näytöksissä nähtävät tehtävät ovat vain pieni osa niistä jokapäiväisistä tilanteista, joissa delfiinin koulutuksella on merkitystä; delfiinimme saavat koulutuksen avulla jatkuvasti virikkeitä ja liikuntaa, jolloin myös kokonaisvaltainen hyvinvointi lisääntyy. Koulutus on myös välttämätöntä delfiinin hoitoa ajatellen: hoitotoimenpiteet mahdollistuvat ja onnistuvat eläimen kannalta sujuvammin.

Päivä Delfinaariossa

Tänään tutustumme delfiinien hoitaja-kouluttajien työpäivään.

Vuorossa on neljä seitsemästä työntekijästä. Petri Myllylä on ollut talossa kauimmin, jo vuodesta 1990, Sari Järvisalo vuodesta 1994. Viime vuonna Delfinaarioon rekrytoitiin kaksi uutta työntekijää. 300 hakijan joukosta paikan saivat Anna Palmroth ja Nicholas Madsen.

– Ystäväni vinkkasi, että tänne haetaan uutta kouluttajaa, ja päätin hakea ex tempore. Minulla on klinikkaeläinhoitajan koulutus ja olin silloin eläinklinikalla töissä. Eläimet ovat minulle rakas harrastus, Anna Palmroth kertoo.

– Olen aina pitänyt delfiinejä hienoina eläiminä. Hain viime vuonna tänne toista kertaa, ja tällä kertaa tärppäsi, Nicholas Madsen jatkaa.

Delfinaarioon on ollut aina kova tunku, parhaimmillaan hakijoita on ollut 800. Osa hakijoista haastatellaan ja haastatelluista valikoidaan parhaiten alalle sopivat, joille järjestetään vielä vaativa uimatesti.

Jokainen päivä on yllätys

Delfinaariossa vain henkilökunnalla on päivärytmi. Delfiineille jokainen päivä on yllätys.

– Olemme delfiinien ohjelmatoimisto, Sari Järvisalo vitsailee ja tarkoittaa tällä delfiinien virikkeellistämistä.

Yhdeksäntuntisen työpäivänsä aikana henkilökunta ruokkii delfiinit, järjestää niille virikkeitä ja koulutusta sekä pitää altaat puhtaina. Delfiinien päivä koostuu 7–15 vaihtelevasta aktivointi- ja viriketoiminnasta.

– Eläinten kanssa harjoitellaan vanhoja ja opetellaan uusia tehtäviä, jumpataan, kuntoillaan, syödään, treenataan hoitotoimenpiteitä ja vahvistetaan eläimen ja kouluttajan välistä suhdetta: hellitellään, uidaan ja leikitään yhdessä, Sari Järvisalo kertoo.

Hoitajat päättävät tavallisesti toimintojen teeman etukäteen, mutta delfiinitkin vaikuttavat niihin. Kaikki aktiviteetit ja hoitotoimenpiteet merkitään ylös. Delfinaarionäytökset ovat yksi esimerkki virikkeellistämisestä; erona on vain se, että yleisö pääsee seuraamaan niitä.

Viriketoimintojen välissä delfiineillä on omaa aikaa, jota tarvitaan lauman sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Yöaika on rauhoitettu lepoa varten.

Tarkkaa, vaativaa ja palkitsevaa työtä

Henkilökunta valmistaa pullokuonoille kala-aterioita kunkin yksilön ravitsemushoitosuunnitelman mukaisesti. Kesäisin näytöksiä on 3–4 päivittäin ja talviviikonloppuisin kolme päivässä. Tämän lisäksi työntekijät antavat delfiinitietoa halukkaille ja järjestävät ryhmille teemapäiviä, oppitunteja ja yksityistilaisuuksia. Välillä pääsee kantamaan myös suolaa.

– Eilen tuli suolarekka ja kannoimme Petrin kanssa 25 kilon säkkejä yhteensä 2500 kiloa veden suolapitoisuuden ylläpitämiseksi. Töitten jälkeen ei tarvitse paljon salille mennä, Anna Palmroth naureskelee.

Delfiinikouluttajat ovat eläinlääkärin apuna delfiinien terveystarkastuksissa. Särkänniemestä vastaa kaksi eläinlääkäriä, joista jompikumpi päivystää jatkuvasti. Lääkäri tekee kontrollikäynnin kerran viikossa. Täydellisiä terveystarkastuksia tehdään yksilöllisen suunnitelman mukaan, mutta kuitenkin vähintään kaksi kertaa vuodessa. Sairauksia ennakoidaan havainnoimalla poikkeavaa käytöstä ja oireita ja tutkimalla eläimiä verinäyttein ja ultraäänellä. Tarvittaessa otetaan yhteyttä kansainvälisiin huippuasiantuntijoihin.

Isojen eläinten hoitaminen vaatii valppautta ja valmiutta reagointiin

– Pintamies vartioi, kun joku harjoittelee uimista tai sukeltamista. Emme ole koskaan yksin vedessä. Vaaratilanteita ei kyllä juuri tule, mutta täytyy olla valmis auttamaan, jos jotain sattuu, Anna Palmroth huomauttaa.

Kaikkien kouluttajien mielestä päivän parhaita hetkiä ovat vesileikit delfiinien kanssa.

 

Tärkeintä on eläinten hyvinvointi

Särkänniemen Delfinaario aloitti toimintansa vuonna 1985, kun sinne siirrettiin viisi Meksikonlahdelta pyydettyä pullokuonodelfiiniä (Tursiops truncatus). Näistä Veera (s. 1978) ja Delfi (s. 1980) elelevät edelleen Särkänniemessä. Veera on joukon voimakastahtoinen johtajanaaras ja Delfi-uros hänen kiltti adjutanttinsa. Lisäksi delfinaariossa on kaksi siellä syntynyttä poikasta: Leevi (Näsin poikanen, s. 1993) ja Eevertti (Veeran poikanen, s. 1996). Pojat ovat eloisia ja välittömiä eivätkä juuri vieraita vierasta.

Delfiineillä on käytössään neljä allasta, joissa on yhteensä 2,5 miljoonaa litraa vettä. Altaan syvyys on enimmillään kuusi metriä ja suurimmaksi osaksi noin 4–5 metriä. Vuoden 2005 remontoinnin jälkeen vesimäärä tuplaantui. Nykyiseen allastilavuuteen mahtuisi EU:n määräysten mukaisesti 8 pullokuonodelfiiniä.

Delfinaarion työntekijöiden tärkein tehtävä on huolehtia delfiinien hyvinvoinnista; lajille ominaisten sosiaalisten ja biologisten tarpeiden huomioonottamisesta, liikunnasta, virikkeistä, ravinnosta, turvallisuudesta ja terveydestä.

Animal training workshop Uppeluksessa

Viikonloppuna Särkänniemen Delfinaariossa kokoontui värikäs joukko eläinten ystäviä. Mukana oli eläinalan ammattilaisia, opiskelijoita sekä muuten vaan eläinten oppimisesta ja koulutuksesta kiinnostuneita henkilöitä. Eläinten kouluttamisen huippuammattilaiset Precision Behaviorin Thad Lacinak ja Angi Millwood pitivät kaksipäiväisen Workshopin eläinten koulutuksesta. Thad ja Angi ovat toimineet eläintenkoulutuksen konsultteina yli kuudessakymmenessä merinisäkäs- ja eläinpuistossa yli kahdessakymmenessä maassa, mukaan lukien Särkänniemen Delfinaario. He ovat myös kirjoittaneet useita julkaisuja eläintenkoulutuksesta.

Angi Millwood ja Thad Lacinak

Kurssi oli mahtava tietopaketti eläinten oppimisesta. Operantin ehdollistamisen pääperiaatteet selviksi. Positiivisen vahvisteen oikea-aikainen käyttö saa eläimen oppimaan nopeasti, mitä sen kannattaa tehdä. Esimerkeissä käytettiin paljon eläintarhaeläimiä ja niiden koulutusta sekä virikkeellistämistä. Eläintarhaoloissa on tärkeää, että eläimet saavat virikkeitä. Koulutus on parasta virikettä mitä eläin voi saada. Eläimet voivat tarhaoloissa (tai kotona) paljon paremmin,  mikäli niille järjestetään haasteita ja elämä on monipuolista ja yllätyksellistä.

Kaikki lelut yhtäaikaa altaassa aiheuttivat delfiineissä vipinää.

Delfiinien ja hoitajien väliset leikkituokiot olivat mukavaa katseltavaa

Hyvää suhdetta eläimeen korostettiin. Sen eteen täytyy tehdä paljon työtä ja se vaatii paljon aikaa, mutta luottavainen suhde ihmisen ja eläimen välillä on molemmin puolin hyvin palkitsevaa. Positiivisena vahvisteena annettavan palkkion ei tarvitse aina olla herkkupala tai ruokaa. Myös rapsuttelu, hieronta, leikkiminen, lelu tai melkein mikä vaan mistä eläin pitää, toimii palkintona.

Luennot järjestettiin vedenalaisessa auditorio Uppeluksessa, missä delfiinit kävivät välillä lasin takana moikkailemassa kurssilaisia. Luentojen välillä pääsimme seuraamaan delfiinien koulutusta, virikkeellistäviä leikkituokioita sekä hoitotoimenpiteitä. Näimme näytöksen, joka on yksi päivän monista eläinten virikkeellistämistapahtumista. Erona muihin tapahtumiin on vain yleisö.

Näytös on vain yksi leikkituokio muiden joukossa.

Vain mielikuvitus on rajana silloin, kun eläimille keksitään uusia virikkeitä.

Toisen koulutuspäivän yhtenä aihekokonaisuutena olikin koulutuksen käyttö hoitotoimenpiteiden helpottamisessa. On kaikille eläimille todella paljon mukavampaa ja stressittömämpää, mikäli ne on koulutettu positiivisen vahvisteen avulla antamaan itsensä rokotettavaksi tai vaikkapa kyntensä leikattavaksi. Tällöin ei hoitotoimenpiteissä tarvitse käyttää jahtaamista, kuonokoppia tai väkisin kiinni pitämistä.

Eläimen punnitseminen on helppoa kun se on siihen opetettu positiivisen vahvisteen avulla.

Oli todella hienoa nähdä läheltä delfiinien ja niiden hoitajien välistä vuorovaikutusta. Delfiinit olivat todella motivoituneita ja hieno suhde hoitajien ja niiden välillä on aivan mahtavaa katseltavaa ulkopuoliselle. 

Myös ultraus sujuu vaivatta kun sitä on treenattu usein.

Kirjoittaja on Särkänniemen Koiramäen eläintenhoitaja Teija Jokinen