Totta vai tarua?

Särkänniemen Delfinaario herättää monenlaisia tunteita ja mielipiteitä, ja niitähän maailmaan mahtuu. On kuitenkin tärkeää erottaa fakta fiktiosta. Haluamme oikaista väärinkäsityksiä, joita nettikeskusteluissa toistuvasti esiintyy.

Käytetäänkö altaissa klooria?

Delfinaarion vedessä ei käytetä klooria tai muita kemikaaleja. Altaiden vesi puhdistetaan biologisesti hiekkasuodatuksen ja bakteerimassan avulla sekä otsonoinnilla. Tämä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen tapa pitää altaiden vesi puhtaana. Veden laatu testataan kerran viikossa Kokemäenjoen vesilaboratoriossa.

Tukeeko Särkänniemi Taijin teurastusta?

Särkänniemen Delfinaario on Alliance of Marine Mammal Parks & Aquariums -järjestön akkreditoitu jäsen. AMMPA:n jäsenet tuomitsevat jyrkästi Japanin Taijin vuotuisen delfiini- ja valasjahdin, jossa eläimiä tapetaan ja vahingoitetaan hyvin julmasti. Jäsenet eivät ota vastaan eläimiä Taijista tai muilta sen kaltaisilta kalastusalueilta, joissa merinisäkkäitä tapetaan.

http://www.ammpa.org/

Pyydetäänkö delfiinejä vieläkin luonnosta?

Särkänniemen Delfinaario aloitti toimintansa vuonna 1985, jolloin sinne siirrettiin viisi Meksikonlahdelta pyydettyä pullokuonodelfiiniä. Näistä Veera ja Delfi ovat edelleen elossa. Nykyään eurooppalaisiin merinisäkäspuistoihin ei pyydetä delfiineitä luonnosta.

Ihmisen hoidossa on tällä hetkellä noin 3000 delfiiniyksilöä. Lähes 70 % delfinaarioissa elävistä delfiineistä on syntynyt delfinaarioissa. Tampereen Särkänniemessä polskivat Leevi ja Eevertti ovat syntyneet delfinaariossa.

Syövätkö delfiinit mielialalääkkeitä?

Särkänniemen delfiinit eivät syö mielialalääkkeitä. Verrattuna mihin tahansa koti-, eläintarha- tai lemmikkieläimeen delfiineillä on erittäin paljon virikkeitä. Neljällä delfiinillämme on seitsemän hoitaja-kouluttajaa, jotka ovat delfiinien kanssa vuorovaikutuksessa koko 9-tuntisen työpäivänsä ajan. Pitkin työpäivää ruokaillaan, leikitään ja harjoitellaan uusia ja vanhoja tehtäviä. Kouluttajat myös uivat ja sukeltelevat päivittäin delfiinien kanssa, mistä nämä tuntuvat erityisesti nauttivan. Kaikki tehdään kuitenkin delfiinien ehdoilla, ja ne saavat itse päättää, haluavatko ne kanssakäymistä vai olla keskenään.

Voiko delfiinit palauttaa luontoon?

Merinisäkkään tulee osata pyydystää ruokansa ja piiloutua saalistajilta selvitäkseen hengissä. Monet pitkään delfinaariossa tai merinisäkäspuistossa asuneet eläimet ovat menettäneet kyvyn hankkia itse ruokaa. Eläimillä voi olla sairauksia, joita ei esiinny luonnossa ja toisaalta ne eivät ole immuuneja sairauksille, joille niiden luonnossa elävät lajitoverinsa ovat.

Alliance of Marine Mammal Parks & Aquariums -järjestö linjaa, että jos luonnossa esiintyvä laji on uhanalainen, lajinsäilymisen kannalta voi olla tärkeää palauttaa ihmisen hoidossa eläviä yksilöitä luontoon. Tämä edellyttää vapautettavalta eläimeltä hyvää terveyttä ja fysiikkaa.

Särkänniemen delfiinien palauttaminen luontoon olisi heitteillejättöä ja vastoin Suomen eläinsuojelulakia. Leevi ja Eevertti ovat syntyneet ja kasvaneet koko ikänsä delfinaariossa. Veera ja Delfi ovat jo iäkkäitä ja asuneet Särkänniemessä 30 vuotta.

Johtuvatko poikaskuolemat laitosolosuhteista?

Nuorten naarasdelfiinien poikaskuolleisuus on korkea sekä luonnossa että delfinaariossa. Usein vasta kolmannella tai vieläkin myöhäisemmällä poikasella on hyvät mahdollisuudet säilyä hengissä. Nuori naaras ei välttämättä ole vielä fyysisesti valmis synnyttämään tai hoitamaan poikastaan. Delfiininpoikasen ensimmäiset elinviikot ovat kaikkein kriittisimpiä hengissä säilymisen kannalta. Tänä aikana poikasen on opittava imemään maitoa, uimaan emonsa mukana ja hengittämään itsenäisesti. Elämän alkuvaiheissa "karsiutuvat" myös sairaat ja epänormaalit yksilöt.

Särkänniemen delfiininaaraista kolme, Veera ja edesmenneet Näsi ja Niki, ovat saaneet poikasia. Ne ovat olleet hyvin nuoria ja kokemattomia poikasia saadessaan. Ennen Leeviä ja Eeverttiä tapahtuneet synnytykset ovatkin olleet vaikeita. Kuolemat ovat johtuneet joko synnytykseen liittyvistä komplikaatioista tai poikasen synnynnäisestä viasta. Poikaset ovat kuolleet joko ennen syntymäänsä tai kohta syntymänsä jälkeen.

Kaksi viimeisintä Veeran poikasta menehtyi perinnöllisen sairauden, persistoivan ductus arteriosuksen (PDA), aiheuttamaan sydämen toimintahäiriöön. PDA:ssa aortan ja keuhkovaltimon välinen sikiöaikainen verisuoniyhteys ei sulkeudu normaalisti syntymän jälkeen. Ilmeisesti joko Veera tai Delfi kantaa tämän sairauden aiheuttavaa geeniä. Samaa sairautta on tavattu muillakin nisäkkäillä, erityisesti koiranaarailla. Delfiininpoikasten kuolemat ovat surullisia tapahtumia, mutta valitettavasti elämän tosiasia niin luonnossa kuin delfinaariossakin.

Rasittaako esiintyminen delfiineitä?

Delfiinien päivä koostuu 7–15 vaihtelevasta aktivointi- ja viriketoiminnasta, joissa harjoitellaan jo opittuja tehtäviä ja opetellaan uusia. Päivän aikana myös pidetään yllä delfiinien fyysistä kuntoa, harjoitellaan hoitotoimenpiteitä ja vahvistetaan eläimen ja hoitajan välistä suhdetta. Sekä tietysti vain leikitään.

Delfinaarioesitykset ovat yksi esimerkki virikkeellistämisestä; erona on vain se, että yleisö pääsee seuraamaan niitä. Viriketoimintojen välissä delfiineillä on omaa aikaa, jota tarvitaan lauman sosiaaliseen käyttäytymiseen. Yöaika on rauhoitettu lepoa varten.

Meneekö delfiinin kaikuluotain sekaisin allasolosuhteissa?

Delfiini käyttää kaikuluotaintaan vain tarvitessaan sitä, yleensä kun se paikantaa kohteita. Se voi säädellä tutkansa voimakkuutta ja suuntaa. Kun tieto kohteesta on tullut selväksi, se lopettaa luotauksen. Ääniaallot eivät kimpoile esineistä sattumanvaraisesti sinne tänne, vaan suoraan delfiinille takaisin.

Delfiinillä on hyvä näköaisti, ja esimerkiksi altaassa ollessaan sen ei tarvitse jatkuvasti luotailla altaan reunoja. Normaalisti delfiinimme luotailevat kaloja, toisiaan tai esineitä. Delfinaarioissa elävät delfiinit ovat luotaimellaan auttaneet suuresti verkkojen kehitystyössä. On suunniteltu verkkoja, jotka delfiinitkin pystyisivät havaitsemaan, ja täten välttyisivät hukkumiskuolemalta meressä. Vuosittain 300 000 valasta menehtyy verkkoihin.

Onko Delfinaario sirkus?

Ei. Delfinaariolla on eläintarhalupa, joka edellyttää enemmän kuin sirkuslupa edellyttäisi. Eläintarhan tulee osaltaan edistää luonnonvaraisen eläimistön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Tässä tarkoituksessa eläintarhan tulee antaa yleisölle tietoa näytteillä pidettävistä lajeista ja niiden luonnollisista elinolosuhteista.