Testiryhmä: Perheen pienimpien parhaat laitteet

Koiramäkeä ja Särkänniemen sisäkohteita kehutaan usein perheille ja pikkulapsille sopiviksi, ja Särkänniemen laitetarjonnasta puhuttaessa katseet kääntyvät väistämättä Tornadoon, High Voltageen ja muihin isoihin laitteisiin. Särkänniemestä löytyy kuitenkin hurjasti kivoja laitteita myös alle 120-senttisille lapsille. Näistä suurin osa on vieläpä sijoitettu kompaktisti Angry Birds Landiin.

Viime maanantaina sisarukset Vilja, 5, ja Pyry, 3, tutustuivat Särkänniemen lasten- ja perhelaitteisiin yhdessä vanhempiensa Elinan ja Jannen kanssa, ja he suostuivat mielellään kertomaan kokemuksistaan. Vilja on vielä jokusen sentin alle 120-senttinen, ja Pyry on tarkalleen 100 cm pitkä. Ennen kohtaamistamme puistossa lapset olivat käyneet jo useammassa lastenlaitteessa, ja koko perhe oli käynyt myös Tukkijoessa. Eniten innostusta oli tässä vaiheessa herättänyt pärskähdyttävän hauska Tukkijoki, josta etenkin lapset olivat riemuissaan ja jonka Vilja raportoi lempilaitteekseen. Tukkijoki onkin kuuman kesäpäivän pelastus.

Vauhtimadon jonossa vähän jännitti.

Pyry ujosteli kovasti vierasta valokuvaajaa – etenkin aluksi. Päätimme kokeilla yhdessä hänelle aivan uutta Vauhtimatoa, joka on monen pienen hurjapään ehdoton suosikkilaite. Jonotus Vauhtimatoon tuntui Pyrystä melko pitkältä, sillä asiakkaita oli aurinkoisena päivänä paljon. Kun kyytiin päästiin, villi Vauhtimato-ajelu kuitenkin lievitti ujostelua, ja Pyry kysyi heti ajon jälkeen, voisiko laitteeseen mennä uudelleen. Myös Vilja piti Vauhtimadosta kovasti, vaikka se ei kauhean hurjalta tuntunutkaan. Loppuajosta tyttö rohkeni jo irrottaa kädet laitteesta ja nostaa ne kohti taivasta.

Vauhtimadosta lämmenneenä perheen oli nopea rynnistää seuraavaan laitteeseen, joka oli Pikku Hinaaja. Vauhtimadon tapaan siihenkin pääsevät myös aikuiset, joten myös vanhemmat kiikkuivat pian puolittain Näsijärven yllä. Ajon jälkeen Pyry tahtoi jälleen laitteeseen uudestaan, ja Vilja kertoi Tukkijoen olevan edelleen hänen lempilaitteensa.

Pikku Hinaaja keikkuu osittain vetten päällä!

Satasenttiset pääsevät moniin aika hurjiinkin laitteisiin aikuisen kanssa, mutta Pyry ei vielä tässä vaiheessa kaivannut esimerkiksi Viikinkilaivaan tai Troikaan. Alle 105-senttiset pääsevät aikuisten kanssa lukuisiin perhelaitteisiin: esimerkiksi Angry Birds Rideen, Pikku Hinaajaan, Crazy Busiin ja Karamelli-karuselliin. Jos vanhempi ei tahdo ostaa Avainta tullakseen laitteisiin lapsen kanssa, on mahdollista hyödyntää myös Laitekavereita, joista kerrottiin blogissa jo aiemmin.

Angry Birds Ride on jokaisen Angry Birds -fanin suosikki, joten siihenkin oli päästävä. Janne-isä oli saanut Hinaajassa tarpeekseen hytkymisestä, joten Elina-äiti meni laitteeseen Pyryn seuraksi. Lapset olivat selvästi päässeet laitteiden makuun, ja vaikka Pyry tahtoikin Angry Birds Rideen vielä uudelleen ja Vilja kertoi pitävänsä edelleen eniten Tukkijoesta, Angry Birds Riden jälkeen matka jatkui heti kohti Taikapyörää.

Angry Birds Ride pomputtaa.

Kuumana päivänä pitää muistaa juoda!

Taikapyörään molemmat lapset tarvitsivat aikuisen mukaan. Koska Taikapyörän ajokorkeutta voi säädellä polkemalla, ja 100-senttinen Pyry ei vielä ylettynyt polkemaan, hän valitsi seurakseen laitteeseen isän. Isän polkuvoima riitti helposti pitämään vaunun ylhäällä. Vilja oli innoissaan, koska ylettyi nyt ensimmäistä kertaa polkemaan Taikapyörässä myös itse.

Taikapyörässä ei haittaa, jos ei itse yletä polkemaan!

Horisontissa Mimi ja Kuku!

Taikapyörä-ajelu osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi siksikin, että korkealta Vilja tunnisti Elämyspuiston Päälavalla tuttuja hahmoja. Siellähän olivat Mimi ja Kuku! Heti Taikapyörien laskeuduttua alas perhe riensikin Päälavalle, jossa Pikku Kakkosesta tutut lasten suosikit esiintyivät. Koska päivä oli kuuma, vei perheen tie esityksen jälkeen lepotauolle ja syömään Pizzeria Pelleen, ja laitekierrosta jatkettiin tauon jälkeen. 

Mimi ja Kuku viihdyttävät lapsia heinäkuussa maanantaisin.

Mimi ja Kuku olivat päivässä ehkä parasta, tai sitten se oli Tukkijoki. Tai ehkä kaikki yhteensä? Kaikkiin Särkänniemen laitteisiin voit tutustua nettisivuillamme. Mimi ja Kuku esiintyvät Elämyspuistossa heinäkuun joka maanantai klo 15. Särkänniemen ohjelmaan voit tutustua myös täällä.

Kirjoittaja on Särkänniemen markkinoinnin kausityöntekijä, sisällöntuottaja Marianna.

Älkää ny vielä lähtekö!

*Vieraleva blogaus, Visit Tampere*

Sehän on selvää, että Särkänniemi on kaikkien huulilla läpi kesän. Niemellä viihtyy, vaikka vähän sataisi. Mutta mitäs sitten, kun on kieputtu ja kikatettu kylliksi, eikä vielä yhtään huvittaisi lähteä kotiin?

Kun on kerran Tampereelle tultu, niin kannattaa tutustua kaupunkiin ihan koko rahan edestä. Tosi moni juttu ei maksa mitään ja moni kiva paikka aukeaa ihan pikkurahalla. Mieleen tulee heti melkoinen liuta toinen toistaan mukavampia museoita (kyllä, kyllä, usko pois!). Vakoilumuseon jälkeen tekee mieli ihan väkisin Poliisimuseoon ja siihen matkan varrelle osuvat Vapriikin kenkä-, lelu- ja luonnontieteelliset museot. Juu, ja Jääkiekkomuseo! Sitten on vielä Muumit, Lenin, Rupriikki, Werstas ja monia muita.

Tässä kohtaa on jo kurniva nälkä ja mieliteko, joka kesällä taltutetaan herkuilla. Vohvelikahvila Ojakadulla ja Pyynikin munkkikahvilat Keskustorilla tai Pyynikin näkötornilla ovat juuri lomapäiviin sopivia paikkoja. Pyynikin näkötornilla kannattaa kyllä käydä, vaikkei munkkia niin tekis mielikään. Sieltä näkee ihan kaiken.

Pyynikin näkötorni ja maistuva munkki. Kuva: Touko Hujanen

Joskus tarvitaan tietysti jotain ”oikeetakin ruokaa” ja silloin kannattaa tietty mennä torille joko Tammelaan tai Laukontorin rantaan ja ostaa pätkä mustaa makkaraa puolukkahillolla ja kylmä maito. Sillä kasvaa muutkin kun tamperelaiset tenavat.

Amurin työläismuseokorttelissa voi käydä ihmettelemässä miten erilaista elämää on eletty Tampereella reilut sata vuotta sitten. Ei ole ollut liikoja tiloja eikä joka muksulla omaa huonetta. Ei aina edes joka perheellä. Samalla reissulla voi sitten haukata Amurin Helmessä uunituoretta rievää, aitoa tamperelaista, jos vielä sattuu nälkä vaivaamaan.

Uimarantoja Tampereella on ainakin kolmekymmentä. Siitä luulis jo jokaiselle sopiva löytyvän. Saunomaan pääsee vaikka Rauhaniemen kansankylpylässä tai Rajaportilla. Jos Suomen suvi sattuu kohdalle, niin pari kylpylääkin on ihan lähietäisyydellä. Siellä sitten viimeistään tarkenee.

Rauhaniemen tyyneys. Kuva: Kari Savolainen

Rannalla! Kuva: Cao Xija

Kun kaikkea ei kuitenkaan ehdi yhdessä (eikä kyllä kahdessakaan) päivässä, niin kannattaa siis suosiolla jäädä yöksi. Majoittumiseen on tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja; on hostellia ja hotellia, matalaa ja korkeampaa. Suurin osa majapaikoista on ihan kävelymatkan etäisyydellä ihan melkein kaikesta, joten nukkuminenkin on täällä helppoo kuin heinänteko. Pääsiskös sellaista muuten kokeilemaan Koiramäellä?

Millään ei tässä pysty luettelemaan kaikkia mielenkiintoisia paikkoja, mitä meillä täällä Tampereella on, joten kannattaa käydä katsomassa lisää vinkkejä osoitteesta www.tampereallbright.fi, josta pääsee nokkelasti matkailun omille VISIT-sivuille. Pääsette itsekin etusivulle twiittaamalla hashtagilla #tampereallbright. Kertokaa ihmeessä mikä oli teidän mielestä Tampereella parasta!

Ja poiketkaa meidän ihan uuteen matkailuneuvontaan aivan kaupungin sydämessä. Braittia matkailuneuvontaa saa osoitteessa Hämeenkatu 14B, Tampereen teatterin talossa. Siellä kannattaa muuten poiketa ihan muuten vaan. On se sen verran hieno paikka!

Kävelkää vielä vähän Tammerkosken rannoilla ja nauttikaa olostanne. Patosillalla on jo melkoinen rakkauslukkokokoelma, jota kannattaa käydä ihmettelemässä. Älkää siis kiirehtikö vaan jääkää vielä hetkeksi!

Toivoo Visit Tampereen väki!

Ai niin! Unohtu! Viikinsaaressa, meidän kesäkeitaassa keskellä Pyhäjärveä, esitetään tänä kesänä kesäteatteriesitystä ”Kuumia aaltoja ja laastareita”. Viikinsaareen pääsee kätevästi laivalla Laukontorin satamasta, monta kertaa päivässä. Ja voi sinne tietty mennä muutenkin kuin teatteria katsomaan! 

Rakkauslukkoja Patosillassa. Kuva: Sari Mäkelä

Lauantaina Koiramäessä aaseista asiaa

 

Ruukin Patruun von Töttermanin talli Koiramäessä

Lauantaina 5.7. vietetään valtakunnallista Aasitilojen avoimien ovien päivää klo 11-14. Tapahtuma on Suomen Aasiyhdistyksen koordinoima, ja sen ideana on, että aasifanit voivat paikan päällä käydä tutustumassa aaseihin sekä saada niistä halutessaan lisätietoa. Särkänniemen Koiramäen aasit osallistuvat myös osaltaan aasitietouden ja tunnettuuden lisäämiseen kotitilallaan Koiramäessä. 

Aasipopulaatiomme tosin on tällä hetkellä hieman epätavallinen, sillä Koiramäessä vierailee juuri aasiori Jackpot. Jackpot asustelee aasiaitauksella meidän Alma-tammamme kanssa melkein koko heinäkuun. Alma on oikealta nimeltään Angelica ja saapunut Koiramäkeen viime kesänä Paimiosta. Vanhat tammat, Särkän Sanni ja Mustanlahden Mimmi, pääsivät täksi aikaa laidunlomalle Lempäälään, ettei nuorenparin lempeä suotta häirittäisi. 

Lemmenpari Alma ja Jackpot. 

Aasit laitumella

Alma-aasi

Särkänniemen aasit: Mimmi, Alma ja Sanni.

Muulit kuuluvat myös Suomen aasiyhdistyksen innostuksen piiriin, ja siten myös Koiramäen muulia, Zikitaa, pääsee ihastelemaan Aasitilojen avoimien ovien päivänä hiukan lähemmin. Lauantaina klo 11, 12 ja 13 Koiramäen muuli otetaan aitauksestaan, ja sitä pääsevät kaikki halukkaat rapsuttelemaan. Lisäksi aasiaitauksen edessä on eläintenhoitaja tapahtuman ajan klo 11–14 kertomassa aaseista ja muuleista.

Särkänniemen aasitammavanhukset ovat siis tapahtuman aikaan kesälomalla laitumella, mutta ne ovat jälleen tavattavissa Koiramäessä heinäkuun loppupuolella. Mustanlahden Mimmi on jo 28-vuotias aasitamma ja aikoinaan saattanut maailmaan monta aasivarsaa. Särkän Sanni on syntynyt Särkänniemessä vuonna 1990, ja hänelläkin on siis ikää jo 24 vuotta. 

Molemmat aasivanhukset ovat hyvin tyypillisiä aaseja: pitävät rutiineista, suhtautuvat uusiin asioihin hiukan epäilevästi mutta positiivisella asenteella ja kannustamisella tekevät mitä tahansa niiltä pyytääkin. Aasit ovatkin uskollisia ja kiintyvät tiukasti omistajaansa sekä omiin laumakavereihinsa. Aaseja suotta pidetään tyhminä, sillä ne ovat hyvin viisaita ja pitkämuistisia. Jos aasin kanssa ilmenee ongelmia, on vika yleensä käsittelijässä, joka ei osaa tulkita aasin käyttäytymistä ja lajille tyypillisiä toimintatapoja.

Lisää aaseista voit lukea Suomen aasiyhdistyksen sivuilta.

Tervetuloa lauantaina Koiramäkeen tutustumaan aasien kiinnostavaan maailmaan!

Koiramäkeen pääsee tutustumaan ostamalla joko Särkänniemen Avaimen tai Huvilippuja. Lipputuotteista löytyy tarkemmat hintatiedot Särkänniemen internetsivuilta.

Kirjoittaja on Särkänniemen Koiramäen eläintenhoitaja Teija. 

Theme Park Review Särkänniemessä

Yhteiskuva otettiin Tornadon mäessä matkalla laitteelle. Tunnelma oli korkealla.

Huvipuistoharrastajista koostuva Theme Park Review -ryhmä vieraili Särkänniemessä 27. kesäkuuta osana pidempää matkaansa Skandinaviassa. TPR:läiset ovat kokeneita huvipuistoharrastajia, jotka kiertelevät ympäri maailmaa tutustumassa huvipuistoihin ja nauttimassa erityisesti maailman hurjimmista vuoristoradoista. TPR:n Skandinavian-reissuun osallistui noin 90 henkilöä – jäseniä klubissa on yli 4000.

TPR:läiset saapuivat Särkänniemeen jo aamukahdeksalta. Joukko sai testata Tornadon ja Half Pipen ennen puiston aukeamista. Aurinkoinen ja innokas jengi otettiin vastaan lipunmyyntiteltan luona, ja matka vei ensin Tornadolle.

Theme Park Review kokoontui lipputeltan edessä aikaisin aamulla. Käyttöpäällikkö Kirsi jakaa Elämysavaimia.

Huolto seurasi tilannetta, kun ryhmän jäsenet kiinnittivät kameroitaan Tornadoon.

Kaaret tarkastettiin tavalliseen tapaan.

Valmiina lähtöön!

Suurin osa vieraista oli amerikkalaisia, mutta joukossa oli myös ainakin australialaisia, meksikolaisia ja saksalaisia. Maailman suurimpia huvipuistoja kiertänyt porukka jaksoi olla innoissaan heidän mittakaavassaan varsin pienestä Elämyspuistostamme – minkäänlaista ylimielisyyttä ei innosta hihkuvissa vieraissa ollut havaittavissa. Maailman mittakaavassa uniikki järviympäristö sekä Tornado maanalaisine inversioineen innostivat vieraat jopa ylisanoihin, vaikka Suomen kesä kaikessa vilpoisuudessaan heitä vähän hämmensikin.

Tornadon kyytiin mahtuu joka ajolla 24 matkustajaa, joten 90 hengen ryhmä saatiin ajettua neljässä ajossa. Kaikki halusivat kuitenkin ainakin yhdelle uusinta-ajolle, ja Tornadolle varatut 45 minuuttia kuluivat nopeasti. Myös Tornadoa ajaville laitekuskeille TPR:läisten ajaminen oli mukavaa vaihtelua, koska kiitollinen yleisö nosti mukavasti motivaatiota. Kunpa asiakkaat aplodeeraisivat aina laitteen lähtiessä ja palatessa asemalle!

Vierailta ei puuttunut asennetta.

Vieraat siirtyivät seuraavaksi Half Pipelle. Huvipuistoharrastajat pitivät kovasti myös Pipesta, vaikka sen lastaaminen täyteen aikuisia tuotti yllättävän ongelman: laite oli lastattu niin tasaisesti, että vapaasti pyörivät vaunut eivät pyörineet yhtä vauhdikkaasti kuin yleensä. Kun kaikki olivat testanneet laitetta kerran tai kaksi, innokkaimmat TPR:läiset tekivät hetken tieteellisiä kokeita ja kokeilivat lastata laitetta eri tavoin pyörimisen lisäämiseksi.

Who wants to spin?

Särkänniemi aukesi muille asiakkaille kymmeneltä, ja TPR jäi päiväksi tutustumaan myös muuhun Särkänniemen tarjontaan. Joukkion ainoa lapsijäsen piti kovasti Tyrskystä, ja nähtiinpä osa hurjapäistä myös Koiramäessä Ruukin Patruuna von Töttermanin tallissa silittelemässä vastasyntyneitä karitsoja.

Lue myös Theme Park Review:n omat tunnelmat Särkänniemestä täältä (klik)!

Eläimellisiä elämyksiä

”Suojelemme sitä mikä on lähellä sydäntämme. Lähimpänä sydäntämme ovat asiat, joista tiedämme jotain. Tietää voimme vain asioista, jotka meille opetetaan.”

Elämysleirin ydin kiteytyy tässä Baba Dioumin vuosikymmeniä sitten lausumassa ajatelmassa, ja se komeilee myös jokaisen elämysleiriläisen leiridiplomissa. Eläimillä – niin karvaisilla, suomuisilla kuin eväkkäilläkin – on taikavoima, joka saa lasten ja vanhempienkin sydämet avautumaan. Syntyy tunteita ja muistikuvia, kokemuksia ja uusia elämyksiä. Näiden kokemusten ohella tarjoiltu tieto antaa tärkeille asioille uudenlaisen merkityksen. Mikä on esimerkiksi jokapäiväisten valintojemme ja pienien tekojemme vaikutus ympäristöömme, siellä asuviin eläinystäviimme ja loppujen lopuksi myös meidän ihmisten elämään?

Elämysleireillä Särkänniemen eläinmaailma avautuu tekemällä, kokemalla ja näkemällä. Leirit tarjoavat lapsille hauskan, opettavaisen ja varmasti ikimuistettavan kaksipäiväisen kokemuksen. Raotan elämysleirin ohjelmaa leiriohjaajan näkövinkkelistä.

Millainen nisäkäs on delfiini? Mitä valaille maailman merissä kuuluu?

Ensimmäisen leiripäivän aloitti delfinaariobiologin pitämä oppitunti nisäkkäistä, eritoten vesiympäristöön sopeutuneista merinisäkkäistä. Käytännössä delfiineihin päästiin tutustumaan altaan puolella. Siellä opittiin delfiinin fysiologiasta ja anatomiasta sekä sopeutumisesta vesiympäristöön. Lapset pääsivät seuraamaan delfiineitä aivan lähietäisyydeltä ja kurkkaamaan delfiinin suuhunkin. Samalla opittiin paljon – selvisi muun muassa, mihin selkäevää tarvitaan.

Lapset saivat myös seurata delfiinien kouluttamista ja samalla johdatuksen eläintenkoulutuksen perusteisiin. Kouluttamisessa käytetään positiivista ehdollistamista. Tämä tarkoittaa sitä, että eläimen haluttua toimintaa vahvistetaan kiitoksin, silityksin, pillin vihellyksellä tai vaikkapa kalan avulla. Näin eläin oppii, että oman käyttäytymisensä avulla se voi vaikuttaa siihen, että erityisen kivoja asioita tapahtuu, ja näin se alkaa toistaa käyttäytymistä. Samalla tavalla me ihmisetkin opimme kaikkein parhaiten. Kouluttaminen on yksi tärkeimmistä ihmisen hoidossa olevien eläinten hyvinvointia lisäävistä asioista. 

Seuraavaksi päästiin tutustumaan delfiineiden ja valaiden äänimaailmaan; sekä niiden ääntelyyn että myös siihen valitettavaan tosiasiaan, että maailman meret ovat nykyisin kovin meluisia, mikä aiheuttaa ongelmia kaikille merinisäkkäille. Jatkoimme myös muista valaiden ja merieläinten kohtaamista uhkista, joita ovat saasteet, verkot, laivaliikenne sekä merten roskaantuminen, joka on valtava ongelma. On arvioitu, että jokaisella neliökilometrillä merissä kelluu noin 13 000 muoviroskaa. Joka vuosi meriin päätyy 6,8 miljoonaa tonnia lisää roskaa, johon merieläimet takertuvat, loukkaavat itsensä, tukehtuvat, lopulta jopa kuolevat. Pohdimme yhdessä, mitä me voimme itse tehdä vähentääksemme ihmisen aiheuttamia ikäviä vaikutuksia luontoon.

Miksi delfiinit ovat kaksivärisiä? Entä mitä löytyy kylkievän sisältä? Mikä on delfiinin moottori? Katso ylläolevat videot, Eevertti näyttää!

Tässä Leevi maalaa taidetta delfiininhoitaja Kirsin ja elämysleiriläisen avustamina. 

Aitoa delfiinitaidetta. Kuvat maalasivat veljekset Leevi ja Eevertti. 

Iltapäivällä leiriläiset valtasivat Akvaarion

Kuinka kameleontti vaihtaa väriään? Miten kameleontti ruokailee? Miksi käärme lipoo kieltään? Pystyykö kilpikonna lähtemään kuorestaan? Pureeko torakka? Kuinka voimakas on sähköankeriaan sähköisku? Kalat, matelijat ja hyönteiset tulivat leiriläisille tutuksi, ja takatilojen ötökkälaboratoriossa päästiin lähikontaktiinkin muutaman ”ötökän” kanssa! Kalojen ja muiden pieneläinten hoidossa leiriläiset saivat opastusta; jos lemmikin ottaa, on siitä myös aina pidettävä huolta parhaalla mahdollisella tavalla.

Elämysleirillä seurattiin, kuinka kameleontti saalistaa. Se sinkoaa kielensä hämmästyttävän pitkälle ja kiskoo suuhunsa niin suuria saaliita, että vastaavaan pystykäseen pitäisi ihmisen liikutella kielellään 10 kg:n kappaleita. 

Kalastus on vuosisatoja vanha tapa hankkia ravintoa ruokapöytään, mutta moni leiriläinen ei ollut vielä koskaan käynyt kalassa. Leirillä kerroimme erilaisista kalastustavoista ja siitä, kuinka kestävällä pohjalla oleva kalastaminen on hyväksi sekä luonnolle että myös ihmiselle – onhan kalaravinto terveellistä ja omasta järvestä pyydystettynä mitä parhainta lähiruokaa. Leiripäivän päätteeksi laskimme katiskan Näsijärveen ja jäimme odottelemaan kalasaalista, jotta pääsisimme tutustumaan suomalaiseen kalalajistoon käytännössä. Lapset saivat kotiin viemisiksi myös mato-ongen, jota moni aikoi testata heti seuraavana päivänä.

Suomessa on 2 luonnonvaraista torakkalajia, tämä jättiläinen on argentiinantorakka. 

Python on kuristajakäärme, mutta varsin lempeästi se otti lasten silittelyt vastaan.

Maatilan elämää Koiramäellä

Toisen leiripäivän aamuna suuntasimme Koiramäkeen, jossa tutustuimme maatilan elämään. Tutuksi tulivat niin koiranpennut, siat, alpakat, ponit kuin kanatkin. Ponin hoitoon ja ratsastukseen tutustuttiin käytännössä, ja kanalassa päästiin etsimään yön aikana munittuja munia: aitoja vapaiden kanojen luomumunia. Mutta mistä tulee maito ja juusto? Lypsyä harjoittelimme ”käsinlypsykoneella”, ja juustolassa perehdyimme siihen, kuinka juustoa ennen vanhaan maataloissa tehtiin. Vanhanajan työkalut kiinnostivat leiriläisiä eritoten; mikä on häkilä? Mitä karstalla tehdään? Mitä on lihtaaminen, entä kaulaaminen? Nämä entisajan työt työkaluineen tulivat näin tutuiksi myös nykypäivän lapsille.

Sikamaista elämää Särkänniemeläisittäin. Isoimpana mallia näyttää villasika Maurix.

Särkänniemen Sylvester on komea alpakkaorhi. 

Miten lampaan ja alpakan villa eroavat toisistaan?

Yön aikana Koiramäen kanat olivat munineet 5 munaa. Taattua luomulaatua! 

Höyhen, untuva vai sulka? 

Ennen ratsastusta täytyy poni harjata huolellisesti. 

Tässä kulkupelissä on 1 hevosvoima. 

Iltapäivällä kävimme avaruusmatkalla Planetaariossa ja kertasimme planeetat ja tutuimmat tähtikuviot. Onkohan avaruudessa älyllistä elämää muualla kuin Maassa? Leirin viimeiseksi ohjelmanumeroksi säästyi katiskannosto; sieltä nousi toistakymmentä särkeä, jotka varovasti kaadettiin isoon saaviin. Tutkailimme kalan ominaispiirteitä ja rakennetta särjen avulla. Tämän jälkeen suurin osa särjistä pääsi vahingoittumattomana takaisin Näsijärveen, ja muutama kala muutti Akvaariolle kotimaisten kalojen altaaseen, jossa särkiä ei ollut aiemmin. Lopuksi vielä ryhmissä opeteltiin tunnistamaan suomalaisia kalalajeja – monille tunnistaminen näytti olevan yllättävän helppoa!

Päivän päätteeksi nousimme Näsinneulan huipulle ihastelemaan suomalaista hienoa järvimaisemaa – toisella puolella Näsijärvi, toisella Pyhäjärvi. Järviä yhdistää Tammerkoski. Jäätelöä syödessä tunnistettiin myös monta tuttua paikkaa Tampereelta.

Monta kokemusta rikkaammat, uutta oppineet ja uusia kavereita saaneet leiriläiset noutivat päivän päätteeksi leiridiplominsa leiriohjaajalta. Kysyttäessä mikä oli leirillä hauskinta, tuli vastaus kuin yhdestä suusta: kaikki! Mikäpä olisi parempi kiitos leiriläisiltä!

Vuodesta 2008 lähtien elämysleireillä on käynyt noin tuhat lasta. Toivon omasta puolestani, että Elämysleiri on omalta osaltaan istuttanut leiriläisiin luonnontieteen kipinän, halun tietää lisää, tutkia, ihmetellä ja ihastella kaikkea kaunista ympärillämme; eläimiä niin maalla, vedessä kuin ilmassa, sekä eläinten ympäristöjä, vesistöjä, metsiä ja taivasta. Luonnon ja ympäristön hyvinvointi ja tulevaisuus on meidän kaikkien – ja erityisesti tulevien sukupolvien – käsissä.

Seuraava Elämysleiri järjestetään Särkänniemessä 4.-5.8. Lue lisää Elämysleireistä Särkänniemen internetsivuilta (klik!)

Kirjoittaja on Nitta Virolainen: delfinaariobiologi, FM, biologian ja maantieteen opettaja, joka on mm. suunnitellut ja toteuttanut Elämysleirejä ja kehittänyt muuta opetuksellista tarjontaa Särkännimessä vuodesta 1997.