Kausareiden valmistusta Verkkokaupassa

Kun kerron olevani töissä Särkänniemessä, yleisin reaktio tuttaviltani on ”mitä siellä nyt tehdään, kun se on kiinni?!” Tämä aina naurattaa, koska joulun jälkeen täällä mennään joka puolella sellaista haipakkaa että! Tässä yksi palanen työpäivää – lokaationa Särkänniemen verkkokauppa.

Aamu pitää aloittaa iloisesti I love Särkänniemi -kahvikupposella.

Särkänniemen uusi verkkokauppa avattiin syksyllä 2014, ja se saa siis tulikasteensa, kun ensimmäinen kesäkausi koittaa kohta! Iiiks. Tälläkään hetkellä verkkokauppa ei lepää, sillä myynnissä on kovalla tahdilla sekä Luokkaretket että Kausikortit ja Lahjakortit ensi kesää varten. Allekirjoittaneen työpäivät koostuvat maalis-huhtikuun ajan pitkälti näistä jutuista!

Kausaria saa verkkokaupasta tilattuna tänä vuonna aivan ihanilla eri ulkoasuilla! Printtailen valmiiksi eri värisiä korttitaustoja postitusrumbaa varten.

Sitten tulostellaan tilausvahvistuksia ja osoitetarroja – niitä kertyy metrien mittainen liuska.

Sitten korttitulostin laitetaan laulamaan – tulee pinkkiä, violettia, mustaa ja sinistä korttia toiveiden mukaan.

Meillä on muuten kesän rannekkeetkin jo tulleet ennakkomyyntiin – eli ne voi tilata valmiiksi kotiin ja käyttää kesän aikana sitten kun huvittaa! Voi ne tietysti ostaa myös noudettavaksi lippuluukulta vierailupäivänä, mutta itse kokisin, että fiilistelyn kannalta haluaisin ehdottomasti rannekkeet ja esitteen valmiiksi kotiin odottamaan sitä aurinkoista aamua, kun perhe pakkautuu autoon ja lähtee Särkänniemeen Särkänniemeen! ;) Voi että kun muistaa lapsuudesta sen malttamattoman riemun fiiliksen sillä automatkalla.

Itse kausarilaisena vuosimallia 2001–2003 teen Huvipuiston tämän kesän 40-vuotisjuhlanostalgian kunniaksi vilkaisun kausikortin historiaan:

Yllä on Särkän esite kesältä 2002 ja meikäläisen kaunis laminoitu Kausikortti, joka oli ehdoton synttärilahja muutaman vuoden ajan!

Vuoden 2015 Kesäkausari ihanalla Cupcake-pohjalla ja uunituore kesän esite vasta painosta saapuneena!

Paikan päällä Kesäkausari tulee myyntiin huhtikuun aikana, mutta täällä tulostellaan vain yhtä ulkoasua. Jos haluat ihanan pinkin tai rajun mustan kortin, tilaa se verkkokaupasta, niin me täällä valmistetaan se!

Kun kausaritulostin on laulanut muutaman hetken, kuoritellaan päivän kausarit, lataillaan tilatut lahjakortit ja laitetaan tilatut rannekkeet matkalle koteihin, joissa kesän Särkkäpäiviä jo innolla odotetaan.

Tuotetestausta suoritettu – uudet rannekkeet on muuten päheen näköiset! Kelpaa!

Verkkokaupan kehittäminen on yksi tärkeitä juttuja tulevaa kesää varten, sillä meille tärkeintä on asiakas (eli kaikki te!). Täältä verkkiksen taustajoukoista meidän terveiset tulevaan kesään:

♥ Lippujonot voi välttää kokonaan tilaamalla rannekkeet ennakkoon kotiin.

♥ Ennakko-ostaja saa huomattavan hintaedun rannekkeista.

♥ Verkko-ostaminen on helppoa ja onnistuu myös matkapuhelimella ja padilla kätsysti.

♥ Verkko-ostaminen on huoletonta, sillä voit käyttää ostamasi liput minä tahansa kesän päivänä, kun iskee semmoinen fiilis.

♥ Kausarin tarve lasketaan vanhalla tutulla kaavalla: jos ajattelit, että voisit käydä huvittelemassa 3 kertaa kesäkauden aikana, kannattaa hommata Kausari. Toukokuuhun asti sen saa vielä ennakkohintaan 99 €.

Särkän kausarilaiset – aiotteko tilata kortin tänä vuonna? Jos, niin mikä ulkoasu on teidän lemppari? 

Kirjoittaja on Särkänniemen projektikoordinaattori Julia.

Päivä Delfinaariossa

Tänään tutustumme delfiinien hoitaja-kouluttajien työpäivään.

Vuorossa on neljä seitsemästä työntekijästä. Petri Myllylä on ollut talossa kauimmin, jo vuodesta 1990, Sari Järvisalo vuodesta 1994. Viime vuonna Delfinaarioon rekrytoitiin kaksi uutta työntekijää. 300 hakijan joukosta paikan saivat Anna Palmroth ja Nicholas Madsen.

– Ystäväni vinkkasi, että tänne haetaan uutta kouluttajaa, ja päätin hakea ex tempore. Minulla on klinikkaeläinhoitajan koulutus ja olin silloin eläinklinikalla töissä. Eläimet ovat minulle rakas harrastus, Anna Palmroth kertoo.

– Olen aina pitänyt delfiinejä hienoina eläiminä. Hain viime vuonna tänne toista kertaa, ja tällä kertaa tärppäsi, Nicholas Madsen jatkaa.

Delfinaarioon on ollut aina kova tunku, parhaimmillaan hakijoita on ollut 800. Osa hakijoista haastatellaan ja haastatelluista valikoidaan parhaiten alalle sopivat, joille järjestetään vielä vaativa uimatesti.

Jokainen päivä on yllätys

Delfinaariossa vain henkilökunnalla on päivärytmi. Delfiineille jokainen päivä on yllätys.

– Olemme delfiinien ohjelmatoimisto, Sari Järvisalo vitsailee ja tarkoittaa tällä delfiinien virikkeellistämistä.

Yhdeksäntuntisen työpäivänsä aikana henkilökunta ruokkii delfiinit, järjestää niille virikkeitä ja koulutusta sekä pitää altaat puhtaina. Delfiinien päivä koostuu 7–15 vaihtelevasta aktivointi- ja viriketoiminnasta.

– Eläinten kanssa harjoitellaan vanhoja ja opetellaan uusia tehtäviä, jumpataan, kuntoillaan, syödään, treenataan hoitotoimenpiteitä ja vahvistetaan eläimen ja kouluttajan välistä suhdetta: hellitellään, uidaan ja leikitään yhdessä, Sari Järvisalo kertoo.

Hoitajat päättävät tavallisesti toimintojen teeman etukäteen, mutta delfiinitkin vaikuttavat niihin. Kaikki aktiviteetit ja hoitotoimenpiteet merkitään ylös. Delfinaarionäytökset ovat yksi esimerkki virikkeellistämisestä; erona on vain se, että yleisö pääsee seuraamaan niitä.

Viriketoimintojen välissä delfiineillä on omaa aikaa, jota tarvitaan lauman sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Yöaika on rauhoitettu lepoa varten.

Tarkkaa, vaativaa ja palkitsevaa työtä

Henkilökunta valmistaa pullokuonoille kala-aterioita kunkin yksilön ravitsemushoitosuunnitelman mukaisesti. Kesäisin näytöksiä on 3–4 päivittäin ja talviviikonloppuisin kolme päivässä. Tämän lisäksi työntekijät antavat delfiinitietoa halukkaille ja järjestävät ryhmille teemapäiviä, oppitunteja ja yksityistilaisuuksia. Välillä pääsee kantamaan myös suolaa.

– Eilen tuli suolarekka ja kannoimme Petrin kanssa 25 kilon säkkejä yhteensä 2500 kiloa veden suolapitoisuuden ylläpitämiseksi. Töitten jälkeen ei tarvitse paljon salille mennä, Anna Palmroth naureskelee.

Delfiinikouluttajat ovat eläinlääkärin apuna delfiinien terveystarkastuksissa. Särkänniemestä vastaa kaksi eläinlääkäriä, joista jompikumpi päivystää jatkuvasti. Lääkäri tekee kontrollikäynnin kerran viikossa. Täydellisiä terveystarkastuksia tehdään yksilöllisen suunnitelman mukaan, mutta kuitenkin vähintään kaksi kertaa vuodessa. Sairauksia ennakoidaan havainnoimalla poikkeavaa käytöstä ja oireita ja tutkimalla eläimiä verinäyttein ja ultraäänellä. Tarvittaessa otetaan yhteyttä kansainvälisiin huippuasiantuntijoihin.

Isojen eläinten hoitaminen vaatii valppautta ja valmiutta reagointiin

– Pintamies vartioi, kun joku harjoittelee uimista tai sukeltamista. Emme ole koskaan yksin vedessä. Vaaratilanteita ei kyllä juuri tule, mutta täytyy olla valmis auttamaan, jos jotain sattuu, Anna Palmroth huomauttaa.

Kaikkien kouluttajien mielestä päivän parhaita hetkiä ovat vesileikit delfiinien kanssa.

 

Tärkeintä on eläinten hyvinvointi

Särkänniemen Delfinaario aloitti toimintansa vuonna 1985, kun sinne siirrettiin viisi Meksikonlahdelta pyydettyä pullokuonodelfiiniä (Tursiops truncatus). Näistä Veera (s. 1978) ja Delfi (s. 1980) elelevät edelleen Särkänniemessä. Veera on joukon voimakastahtoinen johtajanaaras ja Delfi-uros hänen kiltti adjutanttinsa. Lisäksi delfinaariossa on kaksi siellä syntynyttä poikasta: Leevi (Näsin poikanen, s. 1993) ja Eevertti (Veeran poikanen, s. 1996). Pojat ovat eloisia ja välittömiä eivätkä juuri vieraita vierasta.

Delfiineillä on käytössään neljä allasta, joissa on yhteensä 2,5 miljoonaa litraa vettä. Altaan syvyys on enimmillään kuusi metriä ja suurimmaksi osaksi noin 4–5 metriä. Vuoden 2005 remontoinnin jälkeen vesimäärä tuplaantui. Nykyiseen allastilavuuteen mahtuisi EU:n määräysten mukaisesti 8 pullokuonodelfiiniä.

Delfinaarion työntekijöiden tärkein tehtävä on huolehtia delfiinien hyvinvoinnista; lajille ominaisten sosiaalisten ja biologisten tarpeiden huomioonottamisesta, liikunnasta, virikkeistä, ravinnosta, turvallisuudesta ja terveydestä.

Virkeä 40-vuotias

Särkänniemen huvipuisto täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Meillä on tavattu, rakastuttu, riidelty, pidetty hauskaa ja koettu kummia vuodesta 1975 lähtien. Särkänniemi on myös ollut 40 vuoden ajan tuhansien nuorten kesätyöpaikka. Ilmaveivissä ja Taikajoessa on rakastuttu ja ihastuttu.

Olemme aloittaneet yhdessä Moro-lehden kanssa kampanjan, jossa kerätään parhaita muistoja Särkänniemestä. Muistoja käytetään kesän aikana muun muassa erilaisissa sosiaalisen median kanavissa. Huvipuistoon pystytetään myös ”tarinaseinä”, josta kaikki huvipuiston vieraat voivat käydä lukemassa muistoja vuosien varrelta.

Vuonna 1975, kun puisto avattiin, oli ensimmäisten joukossa huvittelemassa Tommi Nuutio, joka kertoo näin: "Kuva on minusta (takana istuva, keltainen pusakka) Leppäkertun kyydissä Särkänniemen huvipuiston avajaiskesänä edessä istuvan naapurin lastenhoitotytön kanssa. Aina on Särkänniemessä ollut takuuhauskaa iästä riippumatta!"

Erilaisia rakkaustarinoita löytyy paljon. Tässä Ann-Christine Jäntin sokkotreffitapaaminen: "Tuttavapariskunta järjesti niinkutsutun sokkotapaamisen Särkänniemeen. Siellä sitten aikamme juteltuamme toistemme kanssa herra "uusi tuttavuus"
ehdotti minulle, että mentäisiinkö yhdessä Tornadoon. Suostuin ja siinä sitten
viimassa, kauhuhuutojen keskellä tarrauduimme toisiimme. Se tuntuikin loppujen lopuksi niin mukavalta, että teimme retken vielä toistamiseen.

Tästä tapahtumasta tulee 15.8.2015 kuluneeksi 14 vuotta. Kihlauksen jälkeen menimme avioon samaisena päivänä 7 vuotta sitten."

80-luvulla oli myös Petri Ahonen töissä Särkänniemessä järjestysmiehenä. Petri muistelee näin: "Olimme vaimon kanssa töissä huvipuistossa 80-luvulla, noin kymmenen kesää. Minä järjestysmiehenä ja vaimo ajolaitteenhoitajana. Tänä aikana menimme naimisiin."



Petrin kuva Särkänniemen pääportista 80-luvulla. Aika huikea!

Petri järkkärinä. Ovat nuo asutkin muuttuneet vuosien varrella!

Tässä vielä muutama Anita Palasen lähettämä kuva vuosilta 1979–1982: "Särkänniemi oli ehdoton ykkössuosikki lapsille, sinne piti päästä joka kesä!"

Olemme erittäin iloisia kaikista muistoista ja tarinoista joita jaatte meidän kanssamme!  Kaikkien muistojen ja valokuvien lähettäneiden kesken arvotaan viisi kahden hengen elämysrannekepakettia.

Tarinat ja kuvat voi lähettää sähköpostiosoitteeseen: huvipuisto40@gmail.com



Kirjoittaja on Särkänniemen markkinointisuunnittelija Taru

Konna tuli taloon

Yhtenä päivänä Akvaarion väki lähetti sähköpostia koko talolle. 16-vuotias reunuskilpikonnatyttö etsi uutta kotia. Terraarioon oli tullut uusi uroskonna, jonka kanssa menivät sukset ristiin pahemman kerran. Uusi tulokas oli turhan aktiivinen ja konnaneito puolusti kunniaansa kellauttaen innokkaan ihailijan selälleen sätkimään tai runttamaalla tämän seinän ja oman kilpensä väliin.

Toimistossa mietimme asiaa hetken ja päätimme sitten ryhtyä rohkeasti yhteishuoltajiksi ja tarjota konnalle turvapaikkaa. Kun Ikeasta ostettu kaapin runko oli koottu uuden kodin seiniksi, lämpölamppu, kylpypaikka, juoma-astia ja alusta tarpeineen sekä heinät laitettu paikoilleen, oli konnaneiti valmis muuttamaan uuteen kotiinsa.

Ensimmäinen päivä meni jännittyneissä merkeissä meillä kaikilla. Neitiä käytiin kuvaamassa ja ihailemassa vähän joka osastolta. Seuraavana päivänä konnamme päästettiin jo toimiston lattialle pötköttelemään. Yllättävän rohkeasti se uskalsi lähteä tarkkailemaan uutta maastoa. Seuraavina päivinä konna liikkui jo nopeammin ja tutkaili koko ajan uusia paikkoja, välillä palaten turvallisen kotipesänsä liepeille. Pesäpaikan lisäksi neiti näyttää viihtyvän parhaiten IT-osaston Artun työpisteen luona, liekö tuen tarpeessa?

Virallista nimeä ei konnaneidolla vielä ole. Kysyimme vinkkejä Facebookissa ja Instagramissa ja paljon on tullut hyviä ehdotuksia: Elsa, Lilli, Kippi, Konna-Liisa, Ottoliina ja vaikka mitä! Mutta meidän on nyt vain pakko valita kymmenistä vaihtoehdoista mieluisin.

Yhden kollegan Tunisiassa asuva ystävä oli viestitellyt, että siellä konnat tuottavat hyvää onnea ja toimivat onnentuojina ja -amuletteina. Tämän vuoksi niitä onkin monessa kodissa lemmikkeinä.

To be continued... Konnan seikkailuista kerromme lisää myöhemmin.



Kirjoittaja on Särkänniemen markkinointisuunnittelija Taru

Kevät saapuu huvipuistoon!

Huvipuistoaluetta kunnostetaan kesäkautta varten.

Katsotaanpa, miltä laitteet näyttävät kauniina kevätpäivänä.

Aurinko pilkistelee Tornadon takaa.

Angry Birds Land paistattelee kevään lämmössä.

Crazy Bus riisuu talvitakkinsa, kunhan sää tästä vielä lämpenee.

Angry Birds Riden ajokit uinuvat vielä peittojen alla.

Muutamia lumikasoja näkyy vielä siellä täällä lintumaassa.

"Kunhan kesä tulee, lähdemme hyökkäykseen!"

Taikajoen paatit talviteloilla.

Possu vartioi Näsijärveä.

Tukkijoki on vetäytynyt uomaansa.

Trombin "aurinkopaneeli" loistaa päivänpaisteessa.

Nyt tulee vielä kylmää vettä, mutta kyllä se tästä lämpenee.

Midhillin edessä lumikukkula muistuttaa vielä talvesta.

Motogee odottelee kaihoisasti Näsijärven sulamista.

Nähdään kesäkauden avajaisissa 2.5.2015!


Kirjoittaja ja kuvaaja on Särkänniemen markkinoinnin ja viestinnän työssäoppija Tanja.

OP Tampereen Hippo-tapahtumassa oli meininkiä!

OP Tampere järjesti Hippo-tapahtuman Särkänniemen Koiramäessä lauantaina 14.2. Ystävänpäivää olikin mukava viettää yhdessä perheen kanssa. Sääkin suosi: vaikka aurinko ei paistanut, ilma oli mukavan leuto ulkoiluun ja talvipuuhiin.

Bongasin ennen porttien avautumista ison joukon oranssihuivista väkeä. Osuuspankkilaiset jakautuivat tasaisesti eri puolille aluetta auttamaan tapahtumapisteillä.

Kaisa Järvisalo OP Tampereesta kertoi, että kaupungissa järjestettävälle tapahtumalle on tilausta. Särkänniemen Koiramäen sijainti on hyvä ja parkkipaikkoja riittää. Kiinnostusta tapahtumaan oli riittänyt. Kahdessa päivässä ennakkoilmoittautumiset olivat täynnä, joten väkeä oli siis odotettavissa paljon.

Nämä oranssihuivit saattoi bongata päivän aikana eri pisteiltä. Kuvassa Marja-Leena Kolkkinen,
Minna Hyvätti, Mirja Ermes, Mikko Rosenlund, Kirsi Välimäki ja Tarja Yli-Perttala.

Vierailijoita olivat vastaanottamassa Henri ja Hanna Hippo. Koiramäen Tilta oli tietysti myös mukana menossa. Maskotit olivatkin päivän aikana kuin rocktähdet: liikkuminen oli vaikeaa, kun ihailijoita oli ympärillä niin paljon.

Kaisa Järvisalo paparazzina.  Kuvassa poseeraavat Henri ja Hanna Hippo sekä OP Tampereen toimitusjohtaja Mikko Rosenlund.

Vielä lakki ojennukseen ja sitten kaikki on valmista vieraita varten!

2,5-vuotias Jonne oli ensimmäisten tulijoiden joukossa. Iloinen Jonne bongattiinkin monesta paikasta päivän aikana. Aluksi vähän jännitti, mutta sitten tunnelma vapautui.

Kukas sinä olet? Kieltämättä Tilta voi olla vähän iso noin koiraksi, mutta oikein kiltti!

Myös Hipoilla riitti ihailijoita. Kuvassa Oskari ja Aleksi. Portilla jaettiin myös kartta rastipisteineen.

Koiramäessä oli kaikenlaista tekemistä ja puuhaa. Yksi suosituimmista puuhapisteistä oli piparipaja. Koiramäen joulun aikaan pipareita koristeltiin ulkona olevassa teltassa, mutta nyt koristelut oli siirretty Mummulaan ja Prännäriin. Myös pikkuautopaja oli päivän aikana avoinna.

3-vuotias Elli koristeli keskittyneesti omaa possuaan.

Liisa ja Stella koristelivat pipareita iloisissa tunnelmissa.

Myös pojat viihtyivät koristeluhommissa. 6-vuotias Elis ja avustajana toiminut Anniina tekivät huolellista jälkeä.

 
Eläimistä paikalla olivat lampaat ja ponit. Muut Koiramäen eläimet talvehtivat maaseudulla näin talviaikaan. Keväämmällä sitten ovat taas kaikki tutut ystävät paikalla.

Eläintenhoitaja Paulan lakki sointui ihanasti yhteen ponin kanssa.

Lammasaitauksen edustalla voi poseerata Koiramäen Pransin ja Fiinan kanssa.
Sieltä bongasin ihastuttavat neitokaiset Venlan ja Alisan.

Päivän yksi vauhdikkaimmista numeroista oli Tiltan ja Hippojen talvijumppa Tassuteatterin lavalla. Väkeä olikin kokoontunut sankoin joukoin odottamaan pientä liikuntatuokiota. Tiltan matka kestikin hieman odotettua kauemmin, koska ihailijajoukko oli piirittänyt Tiltan matkalla lavalle.

Henri ja Hanna Hippo saapumassa lavalle.

Innokkaita jumppaajia oli huikea määrä. Mahtavia mooveja nähtiin sekä aikuisilla että lapsilla!

Lavan reunamilta nouseva savu ei suinkaan merkinnyt hätätilannetta, päinvastoin. Nuotiopaikoilla jaettiin vaahtokarkkeja paahdettavaksi ja myöskin makkaran paisto onnistui. Nuotiopaikat olivatkin suosittuja koko tapahtuman ajan.

Nuotiopaikalta löytyi Savolaisen perhe paahtamassa vaahtokarkkeja.

Koiramäen kaupungista löytyi yllättäen pankki! Kimnaasista oli muokkautunut tapahtumapäivän ajaksi OP Tampereen esittelypiste. Suunnistuskartan palauttaneet saivat Hippo-heijastimen ja karkkia.

Koiramäkimäinen opaste ohjasi pankkiin Kahvila von Guggelböön kautta.

Delfinaarion edustalla esittäytyivät Tampereen seudun etsintäkoirat. Borderterrierit Rippu ja Manu olivat omistajansa Maria Kekkosen kanssa paikalla. Manu on virallinen pelastusetsintäkoira ja Rippu vielä oppilas. Mutta kunhan viralliset testit saadaan suoritettua, niin Rippukin pääsee kunnolla tositoimiin.

Pelastuskoirilla on omat käyntikortit. OP Tampere oli teettänyt pelastuskoirille omat hauskat käyntikortit.

Ripun ja Manun vierestä löytyi pelastuskoira Elli. Ellillä on kuvassa kaunis poseeraus, vaikka suurimman osan ajasta se antoi ystävänpäiväpusuja lapsille.

Rippu näyttää työnäytöksessä, kuinka oppilaskin löytää eksyneen.

Sehän on Jonne! Tapahtuman asiakaspalvelusta vastaava Miikka Nenonen oli luovuttanut mikin innokkaalle laulajalle. Jäämme odottelemaan tähden syttymistä.

Kaiken kaikkiaan tapahtumassa oli iloinen ja mukava fiilis. Osuuspankin vieraat viihtyivät ja olivat aktiivisia. Terhi Antinmaa Osuuspankista kertoo, että tapahtuman jälkeen tuli paljon positiivista palautetta sekä hyviä ja todella arvokkaita kehitysideoita, jotka otetaan varmasti huomioon tulevien tapahtumien suunnittelussa.

Ehkä näemme jälleen ensi vuonna!


Kirjoittaja on Särkänniemen markkinointisuunnittelija Taru Halme