Koiranpentujen elämää Särkänniemessä

Koiranpennut ensimmäisenä päivänä Särkänniemeen saapumisensa jälkeen.
Vasemmalla ihmettelee Pransi ja oikealla haukottelee Matu.

Särkänniemen koiranpennut asustavat puistossa reilun kuukauden pentuajastaan. Vielä on kaksi päivää aikaa nähdä Koiramäen suloiset koiranpennut Pransi ja Matu ennen kuin ne matkaavat eteenpäin elämässään ja siirtyvät täysipäiväisiksi kotikoiriksi Lahden suuntaan. Ne saavat jatkaa yhteiseloaan vielä jatkossakin, sillä molemmat pennut pääsevät tällä kertaa samaan kotiin.

Koiranpentujen aamu alkaa Koiramäessä klo 7, kun ensimmäiset eläintenhoitajat saapuvat töihin. Matu ja Pransi pääsevät heti ulos, ja ulkona syödään päivän ensimmäinen ateria. Sen jälkeen veljeksillä on aikaa leikkiä ja touhuilla ulkoaitauksessaan. Aamupäivällä pentuja käyvät moikkailemassa hoitajat, siivoojat sekä muut alueella satunnaisesti kulkevat työntekijät. Klo 11 tarjoillaan seuraava ruoka, ja pian puisto aukeaakin asiakkaille ja koiranpennut saavat paljon ihailijoita aitaukselleen.

Heinäkuun helteillä eläintenhoitajat kylvettivät pentuja kahluualtaassa, jotta niille ei tulisi liian kuuma.

Elämä väsyttää! Koiranpennut nukkuvat päivässä lukuisat päiväunet.

Pienet pennut nukkuvat vielä suuren osan vuorokaudesta, joten ne saattavat pötkötellä pitkin pituuttaan joko omassa mökissään tai vaikkapa keskellä aitausta. Ja sitten taas leikitään tai kaivetaan kuoppia tai syödään puruluita. Klo 16 on aika taas syödä, ja pennut ilahtuvat aina silminnähden kun tuttu eläintenhoitaja saapuu aitaukselle ruokakuppien kanssa. Ruuan jälkeen hellitellään ja sylitellään hoitajan kanssa.

Puiston sulkeuduttua pennut saavat illan viimeisen aterian, ja sen jälkeen niitä viedään remmissä kävelylle Koiramäen alueelle. Näin ne osaavat jo kulkea hienosti hihnassa, kun ne muuttavat uuteen kotiinsa. Lenkillä myös tutustutaan alueen muihin eläimiin. Niinpä pennut oppivat, että maailmalla voi tulla vastaan vaikka minkälaisia otuksia, mutta kaikkien ohi on turvallista kulkea ihmisen rinnalla.

Lenkin jälkeen pennut viedään omaan yöpymispaikkaansa sisälle hoitotiloihin. Siellä niillä on oma peti, nameilla täytetty aktivointipallo ja puruluita sekä leluja. Sanomalehdillä päällystetty nurkka toimittaa sisävessan virkaa. Valot sammutetaan, ja hoitajat lähtevät kotiinsa. Koiranpentujen huoneesta kuuluu vielä pitkään ääniä ja kolinaa, koska siellä touhutaan aktivointipallon kimpussa. Sitten yöpymispaikka hiljenee pentujen nukahtaessa sikeään uneen.

Tämän kesän ensimmäiset koiranpennut Elsa ja Kille lähdössä uusiin koteihinsa.

Särkänniemessä huoltomiehenä työskentelevä Yrjö otti Särkänniemen
Heta-pennun omakseen viime vuonna.

Vuoden 2011 koiranpentu Rauha asuu nykyään Tampereen Leinolassa.

Saija ja 10 vuotta sitten Lasten Eläintarhalla asustanut Eetu-koira koiratreffeillä Särkänniemessä.

Osan pentuajastaan Särkänniemessä viettäneistä pennuista kasvaa hyvin sosiaalisia ja reippaita kotikoiria. Joskus pennut käyvät moikkaamassa meitä hoitajia vielä aikuisinakin, ja jälleennäkemiset ovat usein liikuttavia ja riehakkaita.

Jo kuonostansa harmaantunut, kymmenvuotias Eetu-koira kävi heinäkuussa Koiramäessä tervehtimässä talon väkeä omistajansa Saijan kanssa. Eetu on viettänyt osan lapsuudestaan Koiramäen paikalla aiemmin sijainneessa Lasten Eläintarhassa, ja se varmasti ihmetteli muuttunutta ympäristöä, vaikka kuitenkin tiesi olevansa tutussa paikassa. Jälleennäkeminen tutun hoitajan kanssa oli mukavaa; häntä heilui kovasti ja rapsutukset kelpasivat. Eläintenhoitajankin oli mukava palata mielessään kymmenen vuoden takaisiin aikoihin, hyviin muistoihin sekä niihin lähtöitkuihin, joita Eetun ja sen sisaruksen Emman vuoksi itkettiin niiden suunnatessa kohti uusia kotejaan.

Matu ja Pransi matkaavat uuteen kotiinsa jo sunnuntai-iltana 24.8., joten päättäjäispäivänä heidän aitauksessaan ulkoilevatkin kilit Maikku ja Mämmi. Tutustu täältä myös muihin Koiramäessä asustaviin eläimiin!

Kirjoittaja on Särkänniemen eläintenhoitaja Teija Jokinen.

Opiskelijoiden ilta Särkänniemessä eli TOASin yksityispuisto

TOASin pisteellä asiakkaat kävivät kiittelemässä ja kirjoittamassa ylös siisteysvinkkejä.

Hiljainen loppukesän Särkänniemi-päivä saa yllättäen käänteen, kun tuntia ennen puiston sulkeutumista puistoon ilmaantuu useampi tuhat ihmistä lisää. Lapsiperheet ovat vähemmistössä, ja suurin osa puistoon saapuvista ryhmistä koostuu nuorista aikuisista, joilla kaikilla tuntuu olevan paikalla paljon tuttuja. Särkänniemen polkupyöräparkki ei ole varmaan koskaan ollut näin täynnä. Mistä on kyse?

Kyse on Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiön, tuttavallisemmin TOASin, yksityispuistosta. TOASilla on tampereen seudulla noin 6000 opiskelija-asuntoa. Perjantaina 15.8. TOAS kutsui asukkaansa viettämään iltaa Särkänniemessä. Opiskelija-asujat pääsivät TOASin rintamerkillä huvilaitteisiin, Koiramäkeen ja Akvaarioon ilmaiseksi klo 18 alkaen, ja puiston sulkeutuessa klo 19 muilta asiakkailta toaslaiset saivat omaa aikaa puistossa iltayhdeksään asti.

TOASin asiakaspalvelupäällikkönä työskentelevän Pia Ylimäen
mielestä Särkänniemessä oli hauska tavata asukkaita.

TOASin asiakaspalvelupäällikkö Pia Ylimäki piti yksityispuiston aikana Särkänniemen ala-alueella TOASin pistettä. Ylimäki piti tapahtumaa onnistuneena.

”Emme me yleensä oikein näe asukkaitamme – paitsi jos heillä on joku ongelma ja he tulevat käymään toimistolla. Nyt ovat monet tulleet kiittelemään ja juttelemaan ihan muuten vain.”

TOAS hyödynsi tilaisuutta myös tiedonvälitykseen ja asukkaiden motivointiin. Pisteellä oli valokuvia hyvin siivotuista unelmien asunnoista sekä kauhujen keittiöistä ja kylpyhuoneista. Asukkaat saivat jakaa pisteellä omia siivousvinkkejään ja ”kauhutarinoitaan” siivoamattomista asunnoista. Parhaiden vinkkien kertojille TOAS lupasi palkinnoksi leffalippuja. Asukkaille jaettiin myös pöytärättejä, jotka otettiin mielihyvin vastaan.

”Kivasti on ihmisiä liikkeellä ja iloinen tunnelma”, Ylimäki iloitsi.

Yksityispuisto oli TOASin ensimmäinen, ja sen tarkoituksena oli paitsi kiittää nykyisiä asukkaita, myös toivottaa uusia tervetulleiksi.

”Tähän aikaan vuodesta on juuri tullut paljon uusia asukkaita. Asunnot ovat aika hyvin täynnä, joten tuntui järkevältä järjestää yksityispuisto nyt”, totesi Ylimäki. Elokuu on muutenkin yksityispuistojen kulta-aikaa, sillä yritys tai organisaatio voi markkinoida tapahtumaa sidosryhmilleen läpi kesän. TOASin tilaisuus toi puistoon myös paljon sellaisia asiakkaita, joilla edellisestä huvipuistokäynnistä saattoi olla jo aikaa, ja jotka luultavasti eivät muuten tulisi puistoon.

”Esimerkiksi vaihto-oppilaita on liikkeellä hyvin.”

Kati ja Linnea viihtyivät yksityispuistossa.

 TOASin hallituksen jäsen Kati ja pian kaksivuotias Linnea odottelivat Troikassa kirmaavaa isompaa sisarusta ja isää laitteen vierellä.

”On ollut tosi mukavaa, ja kiva kun sadekin meni nopeasti ohi”, Kati kiitteli tapahtumaa. Pienen lapsen kanssa tapahtumailta olikin harvinaisen mukava, sillä lastenlaitteisiin ei harvinaista kyllä ollut jonoa lähes ollenkaan.

”Sen kun mennään vaan!”

Linnea piti erityisesti Possujunasta. Angry Birds Ride ja Pikku Hinaaja olivat hänelle melkein liian hurjia, ja Tukkijoesta tyttö ei tahtonut kuulla puhuttavankaan. Kati kuitenkin ilmoitti, että perheen isommat menisivät vielä Tukkijokeen. Lisäksi perhe aikoi käydä Koiramäessä. Myös herkuttelu oli tärkeä osa iltaa.

”Syötiin tuossa yksi Linnean kokoinen hattara. Yksi riitti kivasti koko perheelle”, Kati nauroi.

Ajolaitteiden ryhmävastaavina toimivien Mikon ja Tuomaksen mielestä iltapuistossa oli
hieno meininki.Illalla järjestettävä yksityispuisto oli opiskelija-asuntosäätiölle
selvästi oikea ratkaisu.

Akua, Juhoa, Juhoa, Mikkoa ja Jannea lapsetti Drakkulan linnassa.
Kuvassa poseerattiin kuitenkin aikuismaisesti.

Kreivi Drakkula totesi yksityispuiston lisänneen väkimääriä
hänen linnassaan.

Koiramäen Käpälämäessä hauskaa pitivät tietotekniikkaa TTY:llä opiskelevat Aku, Juho, toinen Juho, Mikko ja Janne. Teekkariherrat olivat viimeksi käyneet Särkänniemessä kukin omana fuksivuonnaan. He pitivät paljon Koiramäestä ja sen eläimistä.

Miehet olivat hyvä esimerkki siitä, kuinka epätavallisia ryhmiä Särkänniemessä TOASin yksityispuistossa liikkui: aikuisista koostuvia isompia porukoita näkee tavallisina päivinä varsin harvoin.

”No, jos olisit äsken nähnyt meidät tuolla Drakkulan linnassa, niin olisit ehkä todennut että me vasta lapsia ollaan”, miehet myönsivät naureskellen. Kreivi Drakkula vahvisti väitteen.

”Kyllä, heillä näytti olevan oikein hupaisaa. Yksi heistä kiipesi liukumäkeä ylöspäin. Yleensä vain lapset tekevät niin. Sanoin hänelle, että sepäs olikin nokkelasti keksitty.”

Koiramäen väki viihdytti toaslaisia iltayhdeksään asti.

Anna ja Annina kiersivät Särkänniemessä kaikki laitteet ja kohteet.

Koiramäkeen olivat matkalla myös TTY:llä matemaattisia aineita opiskelevat Anna ja Annina. He olivat kiertäneet tähän mennessä jo ”aika pitkälti kaiken” ja odottelivat nyt Koskigrillin edessä, että kaverit kävisivät Half Pipessa.

”Mä en kestä mitään mikä pyörii”, selitti Annina omaa rannalle jäämistään.

”Mä kestän muuten, mutta nyt tuli Troikasta liian paha olo”, Anna paljasti ja ihmetteli, miten lapsena ei tullut paha olo mistään.

Anna oli vieraillut Koiramäessä aiemmin kesällä avopuolisonsa kanssa, mutta huvilaitteissa kumpikin kävi huomattavan pitkästä aikaa.

”On ollut ihan älyttömän kiva ilta!”

Laura ja Ilkka pysähtyivät poseeraamaan matkalla
Koskiseikkailuun.

Iltapuisto esitti Särkänniemen aivan uudenlaisessa tunnelmavalaistuksessa.

Aurinko laski ja varjot pitenivät: kello lähestyi yhdeksää. Englannin kääntäjäksi opiskeleva Laura ja hänen puolisonsa Ilkka riensivät vielä lopuksi kohti Koskiseikkailua. Pariskunta oli kuluttanut puistossa aikaa lähinnä Koiramäessä ja Näsinneulassa, koska he eivät suuremmin perustaneet laitteiden pyörityksestä. Tukkijoki oli heistä kuitenkin paras, ja myös Koskiseikkailu mukavana vesilaitteena kiinnosti. Tekemistä löytyi onneksi, vaikka hurjimpien laitteiden pyöritys ei houkuttanutkaan.

”On tosi kivaa! Nyt pitää juosta!"

Haluaisitko sinä järjestää Särkänniemessä tapahtuman tai varata huvipuiston kokonaan omaan käyttöösi? Kutsu sidosryhmät huvittelemaan tai palkitse koko henkilöstö kerralla – kesän 2015 yksityispuistoja ja yritystapahtumia varataan nyt. Tutustu vaihtoehtoihin nettisivuillamme ja kysy lisää Myyntipalvelustamme: puh. 0207 130 212, avoinna ma–pe klo 8.30–16.00.

Kirjoittaja on markkinoinnin kausityöntekijä, sisällöntuottaja Marianna.

Sata salamaa iskee tulta

Minua pyydettiin kertomaan täällä Särkänniemen blogissa ajolaitteenohjaajan tavallisesta työpäivästä. Kirjoitustyö muuttui yllättäen haasteelliseksi hommaksi, sillä hetken pohdinnan jälkeen tajusin, etten ole kertaakaan puiston portista illalla kävellessäni ajatellut, että ”olipa kerrassaan tavallinen työpäivä.” Jokainen työpäivä vaihtuvien asiakkaiden, työkavereiden, laitteiden ja tilanteiden parissa tekee ajolaitteenohjaajan kesästä ikimuistoisen.

Vaikka työvuorolistassa aamulla lukisikin iso vuoristorata, saatat illalla löytää itsesi possujunalta röhkimästä pikkuasiakkaille hyvänmatkantoivotuksia. Tai vaikka olet ollut kiltti viime joulusta asti, saattaa karma silti löytää jotakin nipotettavaa ja jumittaa laitteesi kolme kertaa päivän aikana niin, että kun viimeisellä kerralla pyydät huoltomiestä paikalle, vienon pahoitteleva virnistys on tarpeen.

Ja kun heikkoon ennusteeseen normaalista työpäivästä lisätään vielä se, että työvuorolistan mukaisesti aamulla suuntaat kohti Näsijärven tuntumassa majailevaa uutuuslaite High Voltagea, ovat ainekset kauhua, kohahduksia ja kiljahduksia kirvoittavaan blogitekstiin valmiit.

Kaikki ajolaitteet on jaettu puistossa viiden eri tiimin kesken. Puiston pikkuväestä pitää huolta Lasten- ja perhelaitetiimi, jolle kuuluu suurin osa Angry Birds Landin kieputtimista. Puiston hurjimman vuoristoradan mukaan nimetyt Tornado-tiimiläiset saavat välillä lepuuttaa hermojaan muun muassa Metkulalla, Taikajoella ja Huvimaja-karusellissa. Ylhäällä puistossa pitää valtaa Koskiseikkailu-tiimi Half Pipella ja Audi Racingilla, ja toisen vesilaitteen mukaan nimensä saanut Tukkijoki-tiimi huolehtii esimerkiksi MotoGeestä ja Viikinkilaivasta. Puiston niemenpäädyssä taas ovat Trombi-tiimiläiset Tyrskyn, Ilmaveivin ja High Voltagen ohjaksissa.

Sellainen suuri onni ja auvo kuin High Voltage -työvuoro voi osua trombilaisen kohdalle kolmella tapaa: Varmin nakki on olla High Voltagen ykköskuski, joka majailee salamalaitteella suurimman osan päivästä. High Voltagella pyörii myös kakkoskuski, joka tulee auttelemaan ykköskuskia tiiveimmäksi ruuhka-ajaksi. High Voltagelle on myös mahdollista päästä olemalla töissä Trombilla, josta yksi kuski vaihtaa osaksi päivää paikkaa ykköskuskin kanssa ja näin pääsee osalliseksi kesän uutuuslaitteen kohutuista kyydeistä. Jokaisella laitteella puistossa on vaihtopari, jotta kenenkään päivä ei pääsisi olemaan yksitoikkoinen.

Ajolaitteenhoitaja tarkkailee laitetta ajon aikana.

Normaaliin päivään High Voltage -kuskina voi kuulua vaikkapa seuraavaa:

Käsittämätön helle korventaa koko puistoa. Salamalaitteen kuski haaveilee pääsevänsä luikahtamaan aitojen lomasta vaikka Taikajokeen kroolaamaan. Riski kuitenkin medium-pihviksi paistumisesta on liian suuri, sillä yksikin kosketus mustaan metalliaitaan on likaa, ja kuski tyytyy vain tyhjentämään litran vesipullon sisällön suuhunsa. Puolen tunnin päästä hän sitten pidättelee polvet ristissä kaikkea sitä nestettä, joka ei ole ehtinyt joko haihtua suoraan ilmaan sinä aikana, kun vesi lähtee pullosta ja päätyy suuhun, tai suodattua hikenä ihon läpi. 

Kymmenen minuuttia sitten aurinko on kutitellut säteillään aurinkolasien lomasta pilkistävää nenänpäätä ja leppeä järvituuli on puhallellut viilentävästi niskaan, mutta nyt pikimusta pilvimuuri vyöryy tuulen mukana niemen ylle Näsijärveltä mahanpohjassa asti kumahtelevien murahdusten saattelemana. Valkoisia välkähdyksiä kumottaa kiinteiltä näyttävien pilvikumpareiden lomassa. Juuri kun ajolaitevastaava viestittää laitteille radiopuhelimen kautta, että ajaminen on lopetettava lähestyvän ukkosen takia turvallisuussyistä, vaakasuoraan piiskaava sade yllättää kaikki alkamalla yhtä nopeasti kuin biisonilauman alkustartti kohti alennusmyyntejä.

Taivaan värikin sen kertoo: menossa on viimeinen ajo ennen ukkostaukoa. 

Ukkonen iskee kovalla voimalla mutta kestää yleensä vain hetken.

High Voltage -kuski kiskaisee kauhusta vinkuen koppinsa oven kiinni ja jää seuraamaan suuren lasin takaa nopeaa tahtia autioituvaa puistoa, kun juuri parahiksi ostetut violetit ja turkoosit sadetakit päällä asiakkaat vilahtavat sisälle puoteihin. Autio ja pimeä puisto, jossa lasia pitkin virtaavan veden läpi heijastuvat laitteiden kirkkaina ja värikkäinä hohtavat valot, on mieleenpainuva näky. Puolen tunnin päästä sateen laantuessa lätäköiden keskellä urhoollisesti samoilevia asiakkaita on jo viihdyttämässä Särkänniemen Pelle, joka taikoo vastaantulijoille kaikenlaisia ilmapalloeläimiä mursusta muurahaiseen.

Ukkonen häipyy Trombin taakse.

Iltapäivällä ukkosen väistyttyä ja Trombi-vaihdon tapahduttua oranssisiniseen vuoristorataan on tullut pieni tekninen häiriö. Radiopuhelimella huolto kutsutaan paikalle nopeasti, ja jumiin jääneille asiakkaille kerrotaan, että apu on tulossa piakkoin. Myös jonossa olevalle asiakaskunnalle kerrotaan, mistä on kyse, ettei kukaan jää epätietoiseksi. Aurinko paistaa jälleen, epäonneksi kuitenkin tällä kertaa suoraan vaakatasoon jumahtaneiden asiakkaiden selkiin, mutta he onneksi vakuuttavat olevansa kunnossa ja mieluummin jumissa puolentoista metrin korkeudella maasta tässä lastausalueen alkumetreillä kuin hissitornin huipulla kahdenkymmenen metrin hujakoilla.

Pieni sadekaan ei haittaa Trombilla!

Kun huoltomies on onnistunut tuokion päästä saamaan vaunun normaalisti perille ja turvakaaret aukeamaan, on kärsivällisille ja lievästi helpottuneille asiakkaille tarjolla anteeksipyyntönä vohvelilipukkeet. Vohvelikahvittelun jälkeen tutut naamat näkyvät uudelleen vuoristoradan jonossa.

Illalla, kun vaihto takaisin High Voltagelle häämöttää ja suurin osa päivää on takana kakkoskuskin lähdettyä jo kotiin, ykköskuski tauolla huokaistuaan kaivaa takataskusta positiivista asennetta ja aloittaa viimeisen rutistuksen salamakuvioisessa päänpyörittäjässä. Hyvää fiilistä ei tarvitse kuitenkaan kauaa haeskella, kun laitekopin konepöydältä löytyy pieni sydänkoristeltu lappu kotiin lähteneeltä työkaverilta. Lapussa tsempataan jaksamaan hienosti vielä viimeisetkin tunnit. Uutta tarmoa puhkuen kuulutukset laitekopista soljahtelevat ilman takeltelua, sanoissa sekoamista ja ajatuskatkoksia.

Turvakaarien tarkistus sujuu kuin tanssi mustakeltaisen laitteen ympäri. Lopuksi nappien painalluksien ja viimeisen mikkiin hihkaistun ”Oikein sähköisen säpäkkää matkaa kaikille!” -kuulutuksen jälkeen High Voltage nousee vasten kirkkaansinistä taivasta kiepauttamaan asiakkaat näkemään puiston vielä kerran uudesta perspektiivistä. Horisontin asetuttua jälleen vaakatasoon oikealle kohdalleen turvakaaret aukeavat ja asiakkaat pääsevät kiinteälle asfaltille kuskin vielä moikkaillessa vienosti vaappuvaa poistumisportista kulkevaa jonoa.

Tämänkaltaisen normaalin päivän jälkeen ajolaitekuski hakee alaparkista pyöränsä ja suuntaa vielä kohti rantaa. Siellä loppukesän lämmittämissä aalloissa on hyvä arvailla, millaista yllätystä seuraava työpäivä tuo tullessaan yöunien jälkeen. Mitä absurdimmaksi arvauksensa heittää, sitä lähemmäksi pääsee totuutta. Normaalia työpäivää Särkänniemessä ei olekaan.

Kirjoittaja on Särkänniemessä ajolaitteenhoitajana työskentelevä Mimma.

Kiinteistömaailman päivä Särkänniemessä

Särkänniemi mahdollistaa elämysten tarjoamisen myös yrityksille: Elämyspuisto on ympäri vuoden paras paikka ilahduttaa asiakkaita ja yhteistyökumppaneita tai viettää henkilökunnan virkistyspäivää. Tapahtumien järjestäminen onnistuu niin kymmenelle kuin kymmenelle tuhannellekin henkilölle.

Sunnuntaina 10.8. Pirkanmaan Kiinteistömaailma-yritykset kutsuivat asiakkaitaan huvittelemaan Särkänniemeen. Aurinko paistoi ja päivän ensimmäiset kolme tuntia oli varattu ainoastaan kutsutuille vieraille, jotka pääsivät ilmaiseksi nauttimaan huvilaitteiden pyörityksestä, Akvaarion vedenalaisesta maailmasta ja Näsinneulan näköaloista.

Kiinteistömaailma Ratinan toimitusjohtaja Misa Roito oli erittäin tyytyväinen yhteistyöhön Särkänniemen kanssa. Järjestäminen oli hänen mukaansa helppoa ja Kiinteistömaailman ilmettä saatiin puistossa hyvin esille. Särkänniemi oli ollut vahva osa Kiinteistömaailman markkinoinnissa, ja mainoslause ”Kutsu meidät kotikäynnille, me kutsumme sinut Särkänniemeen” oli ollut näkyvästi esillä kesän kampanjoinnissa. Tämä toi Roiton mukaan selkeästi lisää uusia asiakkaita. Kävijöitä yksityispuistoon saapui noin 5000, eli tavoitteet ylittyivät helposti.

Toimitusjohtaja Misa Roito oli tyytyväinen Särkänniemi-mainonnan tuomiin asiakasmääriin.

Asiakkaatkin ovat olleet otettuja ja iloisia tällaisesta huomaavaisuudesta.

”Monet ovat olleet ihmeissään, että ’ai oikeesti koko perheen saa ilmaiseksi ottaa mukaan ja puisto on vain meitä varten varattu.’ Varsinkin isommalle perheelle tämä on iso juttu. Vaikkei jäisi loppupäiväksi huvittelemaan alennetun hintaisella avaimella, ehtii kolmessa tunnissa jo vaikka mitä”, Roito totesi.

Maria Friberg kiitteli yksityispuiston tunnelmaa.

Samaa mieltä oli myös Maria Friberg, joka toimii Kiinteistömaailma Sammonkadun myymälässä myyntisihteerinä. Keskeiselle paikalle pystytetyllä teltalla vanhojen asiakkaiden kanssa oli mukava päästä juttusille, ja mukaan oli varattu myös pientä oheistoimintaa, kuten arvontaa ja pajatsoa.

”Fiilis on ollut ihan loistava! Niin iloisia naamoja tulee vastaan, ihmiset ovat hyvällä tuulella ja osa on tullut ihan tänne teltallekin asti kiittelemään”, kertoi Friberg hymyillen.

Loppupäivästä, yksityispuistoajan päätyttyä Kiinteistömaailman yrittäjillä oli mahdollisuus päästä jututtamaan myös mahdollisia uusia asiakkaita. Se oli helppoa, sillä Kiinteistömaailma oli saanut näkyvyyttä puistossa huomattavan paljon.

”Nyt voimme myös kertoa, että olemme tarjonneet asiakkaillemme tällaisen Särkänniemi-päivän, joten kannattaa todella olla meidän asiakkaamme”, naurahti Roito.

Särkänniemen myyntipäällikkö Jenni oli mukana rakentamassa Kiinteistömaailman päivää.

Yrittäjä voi järjestää puistossa myös ohjelmaa.

Lammisen perheen isä, äiti ja kuopus.

Lammisen perhe oli päässyt huvittelemaan onnistuneiden asuntokauppojen myötä. Seitsenhenkiselle perheelle pääsy Särkänniemeen oli oikein iloinen yllätys, ja mukaan oli saatu myös yhdeksän hengen kaveriporukka. Perheen nuorin ei vielä laitteista innostunut, joten vanhemmat nauttivat kuopuksen kanssa yleisesti Särkänniemen tunnelmasta ja kauniista kesäpäivästä sillä aikaa, kun vanhemmat sisarukset viilettivät omilla teillään hurjissa laitteissa.

Tanja Hanka ja perheen nuorimmainen.

Nelihenkinen Hankan perhe oli tullut asuntonsa myyneen mummonsa mukana Särkänniemeen. Hauskaa riitti ja lasten kanssa viihdyttiin Angry Birds Landissa ja muissa pienimpien lasten huvilaitteissa.

”Emme ole tänä kesänä vielä päässeet Särkänniemeen, ja ilman tätä Kiinteistömaailman järjestämää päivää reissu olisi luultavasti jäänyt tekemättä. Siksi tämä on oikein kiva juttu varsinkin lapsille”, kertoi perheen äiti Tanja.

Sini, Tero ja 3-vuotias Sara.

Sini, Tero ja Sara olivat viihtyneet erittäin hyvin Särkänniemen auringon alla. Perhe oli vastikään tehnyt asuntokaupat Kiinteistömaailman kanssa.

”Kyllä tästä tulee huomioitu olo, ja antaahan tämä oikein hyvän kuvan Kiinteistömaailman toiminnasta. On mukavaa, kun perinteisen paperisen markkinoinnin lisäksi järjestetään jotain konkreettista”, totesi perheen isä Tero. 3-vuotias Sara oli iloinen saamastaan ilmapallosta. Kysyttäessä mikä on Särkänniemessä parasta, eivät vanhemmat ehtineet edes miettiä, kun Sara jo tiesi vastauksen: ”Possujuna!”

Haluaisitko sinä järjestää Särkänniemessä tapahtuman tai varata huvipuiston kokonaan omaan käyttöösi? Kutsu sidosryhmät huvittelemaan tai palkitse koko henkilöstö kerralla – kesän 2015 yksityispuistoja ja yritystapahtumia varataan nyt. Tutustu vaihtoehtoihin nettisivuillamme ja kysy lisää Myyntipalvelustamme: puh. 0207 130 212, avoinna ma–pe klo 8.30–16.00.

Sara Hildénin taidemuseon Kokoelmien kesä avoinna vielä elokuun

”Ensimmäistä kertaa livenä”

Suomen taitavimpiin taidemaalareihin lukeutuva ylöjärveläissyntyinen Kari Vehosalo (s. 1982) kävi katsomassa Sara Hildénin taidemuseon Kokoelmien kesä -näyttelyn, jossa on esillä myös hänen uusi maalauksensa. Näyttelyssä Vehosalo näki ensimmäistä kertaa livenä ihailemansa Francis Baconin (1909–1992) maalauksen.

Sara Hildénin säätiön kokoelmaan kuuluva Baconin maalaus on kokoelman kansainvälisesti tunnetuimpia ja kysytyimpiä teoksia, joka on ollut esillä lukuisissa maailman merkittävissä taidemuseoissa kuten Lontoon Tate Britain ja New Yorkin Metropolitan. Tänä kesänä klassikko on saanut seurakseen samaan saliin ripustetun Vehosalon maalauksen – minkä nuori taiteilija otti suurena kunniana! Näkyykö idolin vaikutus, ja jos näkyy, niin miten?

Vehosalon taiturimainen maalaustyyli on valokuvamaisen tarkkaa. Ensisilmäyksellä monet maalaukset näyttävätkin valokuvilta, ja osa maalauksista myös pohjautuu valokuvaan. Teknisen taituruuden ohella katsojan huomio kiinnittyy ajatuksia herättävään ja usein ahdistavaan kuva-aiheeseen. Vehosalon viime vuonna valmistuneen maalauksen nimi Picture of Dorian Gray (Dorian Grayn muotokuva) viittaa Oscar Wilden tunnettuun romaaniin, joka lienee monelle tuttu elokuvaversiona (ja niitähän on monia).

Kari Vehosalo, Picture of Dorian Gray, 2013. 

Kuva: Jussi Koivunen © Sara Hildénin säätiö / Sara Hildénin taidemuseo

Muotokuva on aiheena myös Baconilla. Vuonna 1968 valmistunut maalaus on nimeltään Kaksoistutkielma George Dyerin muotokuvaa varten. Ensisilmäyksellä teos järkyttää rujoudellaan, kunnes huomio kiinnittyy huolelliseen ja viimeisteltyyn maalausjälkeen. Tiedämme, että kuvattu malli oli Baconin rakastettu, mutta myös pikkurikollinen – taiteilijan mukaan he tutustuivat Dyerin murtauduttua hänen työhuoneelleen.

Francis Bacon, Kaksoistutkielma George Dyerin muotokuvaa varten, 1968 

Kuva: Jussi Koivunen © Sara Hildénin säätiö / Sara Hildénin taidemuseo

Tarinat, elämäntarinat, kirjalliset viitteet ja taiteelliset esikuvat… Näyttelyvierailu voi olla paljon muutakin kuin kuvien (ja veistosten) katselua. Kokoelmien kesä -näyttelyssä voi halutessaan etsiä tai arvuutella teosten välisiä vuoropuheluita – tai ihan vain katsastaa ne tutut klassikkotaiteilijat, joista esillä ovat mm. Pierre Bonnard, Juan Gris, Paul Klee, Fernand Léger, Pablo Picasso, Paul Delvaux, Joan Miró ja Giorgio Morandi. Museon alakerrassa on viimeisimpiä uushankintoja, jotka eivät ole aiemmin olleet esillä – anna näiden yllättää!

Kokoelmien kesä – Klassikoita ja uushankintoja Sara Hildénin säätiön kokoelmasta Sara Hildénin taidemuseossa 31.8.2014 asti. Avoinna joka päivä 10–18. Yleisöopastukset sunnuntaisin klo 13 sisältyvät pääsymaksuun. Lue lisää taidemuseon internetsivuilta. 

Kirjoittaja on Sara Hildénin taidemuseon tiedottaja Anne Kauramäki

Toimitusjohtajan kesäterveiset

Särkänniemen sesonki on taittunut puolivälin ohi, ja nyt nautitaan loppukesän lämpimistä. Särkänniemi on päivittäin avoinna 17.8. asti, ja sen jälkeen viikonloppuisin, kunnes kesäkauden Päättäjäisiä vietetään 30.8. Vielä on siis hyvin aikaa tulla käymään Särkänniemessä ja testata vaikka kylän parhaat pizzat!

Tällä kaudella kiitosta on saanut erityisesti ilmainen sisäänpääsy, joka on merkittävä virstanpylväs Särkänniemen matkalla koko kaupungin yhteiseksi olohuoneeksi. Nyt Särkänniemeen voi tulla vaikka vain katselemaan ympärilleen, ruokailemaan tai käymään yksittäisessä laitteessa tai kohteessa.

Toinen paljon positiivista palautetta kerännyt uudistus ovat Laitekaverit. Olvin tarjoamat Laitekaverit menevät lasten kanssa laitteisiin, jos vanhempi ei tahdo ostaa omaa lippua ja lapset eivät vielä pääse tai uskaltaudu laitteeseen yksin. Laitekaverit ratkaisevat ongelman, jos lapsi on jo yli 3-vuotias mutta vielä alle 100 cm pitkä, ja heistä on iloa myös silloin, kun vanhemmalta vain loppuu puhti ennen lasta.

Laitekaveri-toiminta on esimerkki keinoista, joiden avulla Särkänniemi pyrkii inhimilliseksi, helposti lähestyttäväksi vapaa-ajanviettopaikaksi, joka tarjoaa elämyksiä jokaiselle erilaisten perheiden erilaiset tarpeet huomioiden. Teemme parhaamme, jotta kaikenlaiset perheet ja ryhmät löytäisivät meiltä itselleen sopivia elämyksiä oikealla tavalla tarjoiltuna. Voit myös auttaa meitä kehittämään toimintaamme antamalla meille palautetta.

Eräs huvipuistovierailijoihin eniten vaikuttavista yksittäisistä tekijöistä, joihin me huvipuistotyöntekijät emme kuitenkaan voi vaikuttaa, on säätila. Asiakkaamme ovat aina kiinnostuneita siitä, sataako vai paistaako. Tämän vuoden heinäkuu osoittautui oikein aurinkoiseksi ja elokuukin näyttää toistaiseksi hyvältä, vaikka kesäkuussa aurinko lomailikin toisaalla. Suomen säähän ei ole koskaan ihan luottaminen, mutta mielestäni lomaa ei pidä muutenkaan laskea liiaksi säätiedotuksen varaan. Särkänniemessä ainakin on paljon koettavaa myös huonommalla säällä: jonot ovat aina viileällä ilmalla pienemmät, ja sadetta pelkääville meillä on tarjolla myös runsaasti sisäkohteita. Ukkoskuuron aikana voi tutustua Akvaarioon, Planetaarioon ja Delfinaarioon.

Sadekuuron sattuessa on myös hyvä aika käydä syömässä. Särkänniemen erinomaisesta ravintola- ja grillitarjonnasta blogissa on kerrottu jo aiemmin. Minun henkilökohtainen lounastaukosuosikkini on ehdottomasti lihapiirakka mustallamakkaralla. Peritamperelaisia makuja, ja nälkä lähtee varmasti.

Tervetuloa siis Särkänniemeen – tavataan vaikka grillijonossa!

Miikka

Kirjoittaja on Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälä.

Isoveljet valvovat Särkänniemessäkin

Särkänniemen järjestyksenvalvontaa, asiakasopastusta ja toimintaa poikkeustilanteissa hallinnoidaan puiston sisällä Valvomosta käsin. Tämänpäiväisessä blogikirjoituksessa tutustumme puiston toimintaan Valvomossa ja järjestyksenvalvojina työskentelevien kesätyöntekijöiden näkökulmasta.

Järjestyksenvalvojat toivottavat asiakkaat tervetulleeksi ja valvovat järjestystä alueella.

”Prrrrrrrrrrrrrr!” Herätyskello soi vaativasti. Unelias valvomolainen hieroo silmiään ja katsoo kellotaulua. Herätyskello on vanha ja analoginen, valvomolainen ei edes muista milloin tai mistä on sen saanut. Paristot siihen pitäisi vaihtaa, ettei käy hassusti. Kello näyttää varttia yli viisi. Verhojen raosta näkyy auringonnousun kajo. Päivä on alkamassa.

Valvomolainen hilaa itsensä ylös sängystä ja taapertaa vessaan pesemään hampaitaan. Parranajo on viime päivinä unohtunut, eikä tämäkään ole se aamu, kun partahöylä valvomolaisen ihoa kutittelisi. Hammastahnan piparminttuinen maku vielä suussaan avaa valvomolainen tietokoneen katsellakseen kissavideoita – tv:n lastenohjelmat kun alkavat vasta seitsemän aikoihin. Aamupalaa mutustaessaan valvomolainen tarkistaa vielä linja-autoaikataulut, ettei myöhästyisi töistä. Huvipuistossa ei ole huollon, siivoojien ja puutarhatyöntekijöiden lisäksi vielä ketään, joten ajoissa olisi oltava.

Bussissa istuessaan valvomolainen nukahtaa. Matka kotoa töihin kestää puolisen tuntia, joten siinä on hyvää aikaa korjata hieman lyhyeksi jääneitä yöunia. Pysäkillä pois jäädessään odottaa valvomolaista kaunis auringonnousu Mustalahden yllä. Peilityyni järvi heijastaa puolipilviseltä taivaalta valon suoraan valvomolaisen silmiin. Onneksi tuli aurinkolasit mukaan.

Valvomosta tarkkaillaan puiston tapahtumia.

Valvomolainen astuu sisään toimistoonsa. Valojen sytyttyä paljastuu yön jäljiltä tunkkainen ja kuuma koppi, josta valvomolainen tekee kotinsa seuraaviksi tunneiksi. Edessään valvomolaisella on nyt kuusi näyttöä, jotka hän vuoronperään avaa, ja alkaa seurailla niistä puiston toimintaa kulunvalvontajärjestelmän ja turvakameroiden avulla. Kaikki on rauhallista. Myös liikenteenopastus tarvitsee aloittaa ja radiopuhelimet laittaa päälle. Vielä voisi tarkistaa, onko työpuhelimessa virtaa. Onhan siinä.

Ensimmäiset tunnit valvomolainen kuluttaa vastaillen asiakkaiden palautteisiin. Niitä riittää. Hyvä, että ihmisillä on sanottavaa. Noin tunti ennen huvipuiston aukeamista ensimmäiset järjestyksenvalvojat tulevat töihin. Hyvin on kuulemma nukuttu ja urheilullisesti tultu polkupyörällä töihin. Mainiota. Tuosta vielä radiopuhelimet, olkaa hyvät. Vielä vajaan tunnin ajaksi valvomolainen syventyy puiston sisäiseen viestintään sekä päivän uutisiin, kunnes loputkin järjestyksenvalvojat saapuvat töihin. Ajallaan. Mainiota.

Parkissa käy tohina. Lahden viereinen parkkialue on jo täynnä avauskuulutuksen kajahtaessa, ja asiakkaita ohjataan ylemmälle pysäköintialueelle. Sää on mitä mainioin. Ei kestä kauaa, että asiakkaita aletaan ohjata P-Hämppiin. Huvipuiston alueella on rauhallista. Muutama lapsistaan eksynyt vanhempi kuulutetaan Valvomon viereiselle ensiapupisteelle. Se on helppo kohtauspaikka, jokainen on tähän asti sinne löytänyt, eikä tämä päivä ole poikkeus. Iloisia jälleennäkemisiä, suuria ja vähän pienempiäkin tunteita on ilmassa, kun lapsi löytää kadonneen isänsä tai äitinsä – joskus jopa molemmat. Radiopuhelimesta kuuluu Tyrskyllä olevan löytötavaraa. Alakentällä kiertelevät järjestyksenvalvojat käyvät poimimassa sen talteen ja vievät Pelitorin lipunmyyntiin. Toivotaan, että tässäkin tapauksessa omistaja löytyy.

Valvomo tekee yhteistyötä puiston muiden toimintojen kanssa.
Kuvassa valvomolainen Valtteri ja ajolaitevastaava Hanna.

Työpuhelin soi. Toimistoilta soitetaan, että järjestyksenvalvojat voisivat toimittaa pari laatikkoa suomenkielisiä Huvittelijan oppaita Näsinneulan aulainfoon. Myös yksi laatikko venäjänkielisiä olisi kiva. Ei kai siinä, pistetään miehet ja naiset töihin. Yksi kutsu radiopuhelimeen riittää, tehtävä hoituu rutiininomaisesti. Kyllä nuo hommansa osaavat.

Kello lähenee puolta yhtä ja iltavuoron valvomolainen astuu jo viilenneeseen toimistoon sisään. Puhutaan aamun tapahtumista. Eipä niitä kauheasti ole. Iltavuorolainen heittää eväänsä jääkaappiin ja sanoo käyvänsä vielä vessassa ennen vuoronsa alkua. Ensiavun oven takaa kuuluu lapsen itkua, mutta se rauhoittuu vähitellen. Mikki Hiiri -laastari taisi tehdä tehtävänsä.

Iltavuoron valvomolainen tulee takaisin ja aamuvuorolainen nousee tuolistaan päästääkseen kollegansa puikkoihin. P-Hämppiin käännytys alkaa, ja iltavuorolainen muuttaa parkkiopasteet osoittamaan lähiparkkipaikkojen olevan täynnä. Molemmat valvomolaiset jäävät hetkeksi seuraamaan parkin tilannetta. Autojono liikkuu hitaasti mutta varmasti. Jokaisen autokunnan opastaminen vie aikaa, sen valvomolaisetkin tietävät.

Kello lyö yksi ja aamuvuoron valvomolaisen työaika päättyy. Päivänjatkot. Aamuvuorolainen kuittaa itsensä ulos ja suuntaa jäätelökojun kautta linja-autopysäkille. Mansikkatuutti maistuu hyvälle. Seuraavana päivänä olisikin vuorossa normaali järjestyksenvalvontavuoro yläalueella. Valvomolainen viimeistelee tuutin ja heittää käärepaperin roskiin. Antaa huomisen odottaa, siihen on kuitenkin vielä hetki aikaa.

Valvomo ja järjestyksenvalvojat hoitavat yhteistyössä puiston muiden toimintojen kanssa tärkeitä päivittäisiä asioita ja poikkeustilanteita. Särkänniemen internetsivuilta löytyy lista asioista, jotka asiakkaankin on hyvä ottaa huomioon Särkänniemi-päivää suunnitellessa. Tietoa löytyy esimerkiksi liikuntarajoitteisuuden vaikutuksesta päivään, henkilökohtaisista avustajista sekä eksymistilanteista.

Kirjoittaja on Särkänniemessä järjestyksenvalvojana ja Valvomossa työskentelevä Oula.