Syyslomalla syysseikkaillaan Särkänniemessä

Syyslomalla 11. – 19.10. Särkänniemessä Elämysavaimen ostajille tarjoillaan hauska tutkimusretki luonnon ihmeisiin yhdessä Luonto-Liiton Hämeen piirin kanssa, Tampereen luontokoulu Korennon sekä valmistuvien luonto- ja ympäristöneuvojien kanssa. ”Puut ja luonto olivat luonteva vaihtoehto Syysseikkailun aiheeksi, nyt kun uusi planetaarioelokuvammekin kertoo luonnonsuojelun tärkeydestä”, kertoo tapahtumasta vastaava tuotepäällikkö Maria Eskelinen. Syysseikkailu tarjoaa ihmeellistä nähtävää ja hauskaa koettavaa koko perheelle.

Lauantaina 11.10. saa siis ensi-iltansa Särkänniemen uusi planetaarioelokuva nimeltään "Puiden elämä". Ohjelma on sallittu yli 3-vuotiaille ja se sopii erityisen hyvin ala-asteikäisille. Elokuvassa seikkailevat tulikärpänen Mike sekä leppäkerttu Dolores. Nämä veikeät hyönteiskaverukset tutustuttavat hauskalla tavalla katsojansa puun saloihin. Puiden elämä -planetaarioelokuvan on tuottanut Reef Production ja jokaista ostettua lisenssiä kohden Plant-for-the-Planet – organisaatio istuttaa 50 puuta.

Jokaisen on hyvä välillä pysähtyä pohtimaan sitä, mitä luonto minulle merkitsee. Särkänniemessä ollaan nyt tämän asian äärellä Syysseikkailun aikaan ja esitelläänkin luontoa eri näkökulmista. Särkänniemen kohteita kierretään erilaisten toiminnallisten seikkailurastien kautta. Rastien ohjaamana katsotaan maailmaa Näsinneulasta käsin lintuperspektiivistä, heittäydytään avaruuden pyörteisiin Planetaariossa, hämmästellään tropiikin kasvien ja eläinten väriloistoa sekä merenalaisia maisemia Akvaariossa.

Luonto-Liiton Hämeen piirin rastilla luodaan yhdessä piirtäen ja askarrellen Ystävyyden Metsä. Keitä tuossa metsässä elelee ja millainen metsän asukas sinä olisit? Rastilla askarrellaan kierrätys- ja luonnonmateriaaleista metsään asukkaita sekä esitellään mm. Tampereen alueen luonnonsuojelukohteita.
 

Tampereen luontokoulu Korennon kanssa rakennetaan puolestaan Elämänpuu ja tehdään puuhoroskooppi. Rastilla pääsee myös tunnustelemaan puun eri osia (kuten kävyt, pajunkissat ja kaarna) sekä kokeilemaan sitä, miltä puu tuoksuu. Lisäksi tutkitaan puun tuholaisten salakirjoituskoodeja. Jäljennettyä salakirjoituskoodia saa tapahtumasta halutessaan mukaan kotiinvietäväksi muistoksi. Myös luonto- ja ympäristöneuvojat tutustuttavat syysseikkailijoita suomalaisen puun elämään. Sään salliessa leikitään ulkona ja tutustutaan puiden tärkeisiin tehtäviin.

Syksyistä puiden elämää: vaahtera väriloistossaan

Akvaariosta löytyy trooppisten elävien lisäksi ihmeteltäväksi myös kotimaisten vesistöjen vonkaleita.

Syysseikkailun aikaan voi huvitella myös Karamelli-karusellin kieputuksessa. Lisäksi tarjolla on päivittäin poniratsastusta ja Akvaarion aulassa pääsee ihastelemaan marsujen elämää heidän pienessä mökkikylässään.  Akvaariossa järjestetään ruokintanäytöksiä, joiden ohessa on mahdollisuus myös oppia Akvaarion asukkaista. Planetaariossa esitetään uutusohjelman lisäksi myös Kosminen seikkailu -ohjelmaa, joka vielä mennessään huimaavalle nojatuolimatkalle avaruuteen.

Nälkäiselle syysseikkailijalle löytyy vaihtoehtoja ravintolatarjonnassa. Ravintola Huvimaja tarjoaa Elämysavaimen ostajalle lounaan 5 euron hintaan ja Ravintola Näsinneulassa Tampereen kattojen yläpuolella tarjoillaan Hop up -lounasmenua 15 euron hintaan. 

Särkänniemen liput ja hinnat sekä aukioloajat voit tarkistaa Särkänniemen internetsivuilta. Syysseikkailun tarkat ohjelmatiedot löytyvät täältä. 

Nähdään syysseikkailemassa!

Katso tästä Puiden elämä -planetaarioelokuvan traileri

Karamelli-karuselli iltavalaistuksessaan

Akvaarion ihmeellinen eväkäs

Dolores-leppäkerttu ja Mike-tulikärpänen odottavat syysseikkailijoita!

Taikureita Särkänniemessä

Taikurit Jose Ahonen ja Johannes Malkamäki vierailivat Särkänniemessä loppukesästä, sunnuntaina 3.8. Elämyspuisto tarjosi taikureille ja mentalisteille hauskat tilat testata erilaisia taikatemppuja epätavallisissa olosuhteissa ja epätavallisille kohteille. Taikurit kävivät Koiramäessä tekemässä taikatemppuja mikropossuille, muulille ja lampaille. Lisäksi he kokeilivat taikatemppujen kuvaamista laitteiden kyydissä.

Jose Ahonen on tehnyt taikatemppuja ja harjoittanut mentalismia puoliammattimaisesti monta vuotta ja täysammattilaisena keväästä 2014. Hänen suosittuja koirataikuusvideoitaan on katsottu YouTubessa miljoonia kertoja, ja häntä arvostetaan taikurina myös kansainvälisesti. Jose hallitsee paitsi perinteiset silmänkääntö- ja korttitemput, myös mentalismin. Jose myös pitää koulutuksia liittyen muun muassa valheenpaljastukseen ja muistin toimintaan. Johannes Malkamäki harrastaa samantyyppistä taikuutta kuin Josekin: hän tekee psykologista taikuutta ja lähitaikuutta arkipäiväisillä esineillä, kuten pelikorteilla. Vuodesta 2011 alkaen Jose ja Johannes ovat järjestäneet kuukausittain Tampereen ensimmäistä säännöllistä taikuriklubia, Club Harhaa.

Ennen puiston aukeamista Jose, Johannes ja kuvaaja Markus tutustuvat Koiramäen alueeseen ja eläinaitauksiin eläintarhanhoitaja Teija Jokisen johdolla. Koirataikuusvideoistaan suursuosioon noussut Jose on kiinnostunut toistamaan temppuja muille eläimille. Ongelmalliseksi muodostuu esimerkiksi possujen huono näkö ja hyvä hajuaisti: possut löytävät piilotetun makupalan nenällään, kun koirat hyvästä hajuaististaan huolimatta ovat niin visuaalisia, että hämääntyvät makupalan kadotessa.

Possut ja muulit eivät oikein lämpene tempuista, mutta Johannes tekee koirataikuusvideoista hervottoman parodian lampaiden kanssa. Katso videosta, kuinka lampaat reagoivat korttitemppuihin!

Ajolaitteiden ryhmävastaavana työskentelevä Annikin sai osansa Josen taikatempuista.

Taikurit hämmästyttivät puiston asiakkaita tempuillaan.

Josen, Johanneksen ja Markuksen päivä Särkänniemessä on luonnollisesti täynnä taikaa. Herrat hämmästyttävät asiakkaita alueella ja jopa laitteissa. Tukkijoen jonossa taikurit tapaavat kaksi poikaa ja päättävät tehdä heille korttitempun. Pojat ja taikurit jättävät ylimääräiset tavarat Tukkijoen säilytyslokeroihin ja hyppäävät tukkiin. Toinen pojista valitsee kortin ja kirjoittaa siihen tussilla nimensä heti alkumatkasta tukin lähdettyä lastauksesta. Jose yrittää paljastaa pakasta oikean kortin. Oliko se tämä? Ei ollut. No pahus. Entä tämä?

Taikatempun tekeminen Tukkijoessa on hankalahkoa, koska siinä istutaan peräkkäin, ja vastaantulevat vesiputoukset ja pienet alamäet heiluttavat tukkia. Selittäisikö se taikurin epäonnistumisen? Lopulta tukki nousee loppumäen päälle ja laskeutuu alas, eikä oikea kortti ole vieläkään löytynyt.

”Eiks se oikeesti ollut tääkään? Ja sä kirjotit nimen siihen?”

”Joo kirjotin!”

Ajo päättyy, ja Tukkijoen työntekijä palauttaa pojille lippikset, jotka he jättivät säilöön. Oikea kortti löytyy kortin valinneen pojan kaverin lippiksestä, eikä kukaan taas tajua, että miten tämä oikein tapahtui.

Pakkaan piilotettua korttia ei löytynyt koko Tukkijoki-ajelun aikana...

...mutta ajon loputtua kortti löytyikin lippiksestä!

”Otapa tosta toi kirja”, Jose sanoo yhtäkkiä, kun istun taikureiden seurassa Särkänniemen Katukahvilassa. Kirja on mikä lie tavallinen parisataasivuinen oppikirja.

”Valitse sieltä sana, ota joku pitkä, saa olla yhdyssana”, Jose opastaa. Valitsen sanan baariapulainen.

Ensin Jose pyytää minun välittämään sanan ensimmäisen kirjaimen kuvaajalleen Markukselle. Ajattelen b:tä. Banaania. Baaria. Barrikadeja. Tajuan pusertavani huulia typerästi yhteen. Markus arvaa kirjaimen olevan P, ja päädyn paljastamaan, että ei kun se pehmeä.

Nyt Jose käskee minun keskittyä sanaan konkreettisesti, ja hän alkaa pallotella minulta oikeaa sanaa. Minun ei kuitenkaan tarvitse vastata kyllä- ja ei-kysymyksiin, vaan katson vain häntä ja kuuntelen, kun hän rakentaa mielessään kuvaa ajattelemastani sanasta. Ajattelen valkoista essua (käyttääkö kukaan baarissa enää sellaista?), juoman laskemista, rahastamista. Jonkun käskytettävänä olemista. Josen pään takana muutaman metrin päässä näen Särkänniemen katukahvilan työntekijän, ja hän häiritsee ajatuksiani koska on vähän niin kuin baariapulainen mutta ei sinne päinkään.

”Mä nään naisen, joo onko se nainen, ehkä sillä ei oo väliä, mutta se on ihminen. Mä nään jotain valkosta tässä eessä. Joku työntekijä. Mä arvelen että hän työskentelee ravintolassa mutta ei ole kokki. Joo, tää viittais ehkä jotenkin tarjoilijaan, mutta se b ehkä sitten baariin. Nyt ihan hakuammuntana heitän että olisko tää joku baaritarjoilija?”

Ihan riittävän lähelle meni, eikä mitään hajua, miten hän sen teki.

Särkänniemessä saa aina yllättyä ja ihmetellä – milloin mistäkin syystä! Lisää videoita Josen ja Johanneksen Särkänniemi-vierailusta on tulossa YouTubeen, joten seuraa Josen kanavaa.

Taikureita kesällä hostasi ja julkaisun kirjoitti markkinoinnin kausityöntekijä, sisällöntuottaja Marianna.

Mitä yhteistä on koiralla, hevosella ja elefantilla?

Ainakin se, että esimerkiksi kaikkia näitä eläimiä ovat amerikkalaiset Precision Behaviorin eläinkouluttajat Angi Millwood ja Thad Lacinak kouluttaneet. Nyt kaikilla muillakin on mahdollisuus oppia eläinten kouluttamista alan parhailta asiantuntijoilta, koska Angi ja Thad ovat tulossa pitämään kaksipäiväistä kurssia Särkänniemeen 1. – 2.11. Molemmat ovat tehneet huikean uran eläintenkouluttajina eri puolilla maailmaa. Angi on toiminut mm. merinisäkkäiden, apinoiden ja kissaeläinten kanssa. Thad on taas puolestaan kouluttanut kymmeniä vuosia merinisäkkäitä ja kirjoittanut useita menestyskirjoja aiheesta. Meriittilista on niin pitkä, että kannattaa lukea lisää Precision Behaviorin internetsivuilta.

Kuva: Precision Behaviorin www-sivut.

Angi ja Thad vierailivat Suomessa ja päätin tehdä pienen haastattelun koskien kurssia ja siellä opittavia asioita. Angi ja Thad ovat hymyileviä ja helposti lähestyttäviä. Vaikka aina tuo englanniksi puhuminen vähän hermostuttaa, niin heidän seurassaan on helppo rentoutua ja kysellä vähän tyhmiäkin. Vaikka kurssi siis pidetäänkin englanninkielellä, sitä ei varmasti tarvitse jännittää. 

Olin tehnyt lyhyen haastattelurungon valmiiksi, mutta sitä en paljoakaan tarvinnut. Ystävälliset amerikkalaiset kertoivat paljon kurssista ilman kysymyksiäkin

Kuva: Precision Behaviorin www-sivut

Charmantti Thad kertoo, että kurssi soveltuu kaikille ammattilaisista harrastajiin. Kurssille kannattaa tulla, jos vaikka haluat oppia enemmän omasta lemmikistäsi tai jos esimerkiksi pidät itse eläintenkoulutuskursseja ja haluat tulla paremmaksi kouluttajaksi. Viehättävä ja iloinen Angie kertoo myös, että kurssi soveltuu tosiaan kaikille eläinlajeille, koirista hevosiin ja aina elefantteihin asti, koska samat käyttäytymiseen perustuvat metodit käyvät kaikille lajeille. Kurssi perustuukin alan viimeisimpään tietoon ja tieteelliseen lähestymistapaan. 

Kuva: Precision Behaviorin www-sivut

Yllätyksekseni kuulen, että samaa koulutusmenetelmää voidaan soveltaa myös ihmisiin. Voisinko siis tuoda hankalan murrosikäisen kurssille? Luulen, että se saattaisi olla perheneuvottelun paikka, joten jätän ehkä väliin tällä kertaa. Mutta Angi ja Thad ovat vetäneet monia johtajuus- ja käyttämistiedekursseja yritysjohtajille ja kirjoittaneet kirjoja mm. pienten lasten vanhemmille. Kyselen lisää koulutuksesta ja Thad selvästi innostuu kertoessaan mm. siitä, miten viimeisen kahden vuoden aikana on opittu paljon uusia asioita aivoissa tapahtuvista reaktioista koulutuksessa sekä esimerkiksi dopamiinin välittymisestä aivoissa eri aktivoinneilla.

Angi ja Thad kouluttavat myös löytöeläintarhoissa.

Kyselen myös koulutuspäivien ohjelmasta ja otan esimerkiksi ohjelmassa olevan kohdan ”Making the most

of toys, play and other fun activities”. Mitä siis leikki tarkoittaa eläimille? Thad vastaa, että leikkimisen ja aktiviteettien tärkein tarkoitus on vahvistaa omistajan ja eläimen välistä suhdetta, ja leikkiminen on osa eläimen tarpeista huolehtimisesta, myös älyllisisellä tasolla. Angi ja Thad lupaavatkin kertoa kurssilla, miten leikkimisestä ja aktivoinnista saadaan kaikki irti. Ja toki paljon muutakin.

Kuva: Precision Behaviorin www-sivut

Haastattelu päättyy iloisissa merkeissä ja he toivottavat kaikki kurssilaiset lämpimästi tervetulleiksi oppimaan uusia asioita.

Kuva: Precision Behaviorin www-sivut

Mietin matkalla takaisin työpaikalleni, pitäisikö itsekin osallistua? Lasten Eläintarhasta jokunen vuosi sitten kotiini päätynyt Rauha-koira on aivan ihana, mutta muutamaan asiaan voisin kyllä haluta vastauksen: miksi Rauha ei pidä mustapukuisista miehistä (ja mikä tärkeintä, mitä sille voisi tehdä) ja miksi oravat ovat niin kamalia eläimiä (ja voisiko sen melkein puuhun kiipeämisen saada loppumaan)? Ehkäpä nähdään kurssilla!

Kurssiohjelma ja tarkat ilmoittautumisohjeet löytyvät Särkänniemen www-sivuilta.

Kirjoittaja on Särkänniemen markkinointisuunnittelija Taru

Akvaarion vanhukset

Särkänniemen Akvaario on avattu jo vuonna 1969. Vuosien varrella Akvaariossa on ehtinyt asustaa jos jonkinlaisia eläviä - evillä ja ilman. Ihan alkuperäisiä asukkaita ei Särkänniemen Akvaariossa enää ole jäljellä, mutta muutama pitkäaikainen tuttavuus kylläkin.

Sammet

Kylmänveden altaassa ui kaksi sampea, jotka ovat akvaarion vanhimmat asukkaat. Sammet on tuotu Särkänniemeen 70- luvulla Tampereen kalamarkkinoilta, jossa ne olivat esillä akvaarioissa. Sammet ovat pitkäikäisiä kaloja, ne voivat elää kymmeniä vuosia, mahdollisesti jopa sata vuotta. Särkänniemen sammet ovat komeita, puolitoista metriä pitkiä vonkaleita.

Sampia on aikanaan elänyt Itämeressäkin, mutta nykyään luonnonvarainen kanta on sieltä hävinnyt. Satunnaisesti niitä saatetaan vielä tavata, mutta yksilöt ovat peräisin istutuksista tai karanneet viljelylaitoksilta. Suomen suurin sampi oli Kokemäenjoesta vuonna 1914 saatu 152 kg painanut yksilö.

Panssaripäämonni

Mustaokamonni

Monnit

Myös monnit kuuluvat pitkäikäisiin kaloihin. Särkänniemessä asuu kaksi monnivanhusta. Panssaripäämonni on akvaarion asukkaista suurin, se painaa yli 30 kiloa. Panssaripäämonni on tullut Särkänniemeen 90 -luvun alussa. Se asui tätä ennen kotiakvaariossa, jossa se oli popsinut altaasta muut kalat ja nielaissut akvaarion lämmittimenkin. Sen omistaja oli vetänyt lämmittimen johdosta pois sen vatsasta. Panssaripäämonnilla on edelleen hyvä ruokahalu. Se on oppinut hakemaan ruokansa hoitajan kädestä.

Mustaokamonni tuli 80- luvulla Akvaariolinnasta. Silläkin on kokoa yli metrin. Mustaokamonnin jäljiltä akvaarion pohjahiekka on täynnä pieniä harjanteita. Monni imee hiekasta ruokaa torvimaisella suullaan ja puhdistaa samalla pohjan.

Iguaani

Puolitoistametrinen iguaani viihtyy vakipaikallaan veden päällä olevalla oksalla. Siinä iguaanilla on mukava köllötellä lämpölampun alla. Tämä iguaani ei ole enää ihan nuori. Se oli aiemmin pikkupojan lemmikkinä ja muutti sitten Särkänniemeen 90 –luvulla. Iguaani on hyvä uimari ja voi pudottautua oksalta veteen. Tämä vanhus ei enää viitsi tehdä uimareissuja vaan valitsee mieluummin lämpimän paikan oksallaan.

Näihin ja muihin Akvaarion ihmeellisiin eväkkäisiin sekä matelijoihin pääsee tutustumaan syysviikonloppuisin klo 11-17. Tuolloin Akvaariossa järjestetään myös tietoiskuja sekä Akvaarion asukkaiden ruokintanäytöksiä.

Kirjoittaja on Särkänniemen akvaarionhoitaja Johanna Dianoff