Pullokuonodelfiini (myös pullonokkadelfiini) on 30–40 delfiinilajista yleisin ja tunnetuin. Sitä tavataan merissä ympäri maailmaa napa-alueita lukuun ottamatta. Delfiinit kuuluvat hammasvalaisiin ja ovat merinisäkkäitä, eli ne hengittävät keuhkoilla hengitysaukon kautta ja synnyttävät eläviä poikasia.
Aikuinen
pullokuonodelfiini on 2–4 metriä pitkä ja painaa 150–650 kg. Delfiinit voivat
elää yli 40-vuotiaiksi. Delfinaariossa eliniänodote on 25, luonnossa kuitenkin
vain 12–15 vuotta luontaisten vihollisten, ravinnon epävarman saannin, roskien,
melun, verkkojen ja saasteiden vuoksi. Keskimääräinen elinikä sekä meressä että ihmisen
hoidossa on 27 vuotta.
Delfiineillä
on hyvä näkö ja kuulo. Ne kuulevat paljon korkeampia ääniä kuin ihmiset ja
pystyvät kuulemaan ääniä niin vedessä kuin ilmassa. Delfiinillä on
kaksijakoinen suojaväri, tumma selkäpuoli maastoutuu pohjaan eikä vaalea
vatsapeite erotu veden pinnalla auringonpaisteessa.
Delfiinit ovat laumaeläimiä, jotka viihtyvät 2–15 yksilön ryhmissä. Joissakin ryhmissä on vain emoja poikasineen, toisissa esimerkiksi vain nuoria delfiineitä tai vain uroksia. Lauman jäsenet eivät välttämättä ole lainkaan sukua toisilleen. Delfiinit kommunikoivat keskenään ääntelemällä erilaisin vihellyksin ja naksahduksin. Delfiineillä on myös erityinen kaikuluotausaisti, jonka avulla ne suunnistavat ja paikantavat kohteita sekä saalistavat.
Delfinaariossa olosuhteet ovat toisenlaiset kuin meressä. Ei kuitenkaan ole totta, että delfiinien pitäisi päästä uimaan pitkiä matkoja ja sukeltamaan syvälle elääkseen ja voidakseen hyvin. Pullokuonodelfiineitä on kahta ekotyyppiä: rannikolla ja avomerellä eläviä. Särkänniemen delfiinit ovat rannikkotyyppiä, joiden päivittäinen elinpiiri on noin 3–5 metrin syvyisissä merenlahdissa ja poukamissa.
Luonnossa ravintoa etsiessään ja paetessaan delfiinit voivat uida päivässä kymmeniä kilometrejä jopa 35 kilometrin tuntinopeudella ja sukeltaa kymmenien metrien syvyyteen. Tarvittaessa ne pystyvät pidättämään hengitystään 10–15 minuuttia. Jos ruokaa kuitenkin on saatavilla lähempänä ja helpommin eikä vihollisia ole, delfiinit pysyvät luonnossakin mielellään matalikossa ja uivat vähemmän.
Eläimen
hyvinvointi on laaja käsite, johon liittyvät eläimen fyysinen ja psyykkinen
terveys, normaali kasvu, sekä hyvä hoito ihmisen huostassa oleville eläimille.
Jotta hyvinvointi voidaan taata, on eläimillä oltava oikeus hyvään kohteluun,
positiivisiin tuntemuksiin ja kokemuksiin, lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja
hyvään terveyteen ja toimintakykyyn. Nämä kaikki osa-alueet on otettu tarkasti
huomioon Särkänniemen delfiinien hoidossa.
Delfiinien
poikaskuolleisuus on korkea sekä luonnossa että delfinaariossa. Särkänniemen
Delfinaariossa on koettu surullisia poikaskuolemia, mutta niiden syy on aina
ollut elimellinen eivätkä ne ole selitettävissä allasolosuhteilla.
Delfiinit ovat hyviä oppimaan ja muistamaan, ja ne voivat oppia ymmärtämään käsimerkein viitottuja pyyntöjä. Niillä on myös ruumiinkokoonsa nähden isot aivot. Älykkyyden määritteleminen ja mittaaminen on hyvin vaikeaa, sillä kaikki eläimet käyttävät aivojaan oman elinympäristönsä ja oman hengissä säilymisensä kannalta sopivalla tavalla, jota ulkopuolinen ei välttämättä voi ymmärtää. Tämän vuoksi eläimiä ei voi laittaa järjestykseen älykkyyden perusteella.
Eläinten
koulutus on avainasemassa ajatellen ihmisen hoivassa olevien eläinten, myös
delfiinien, hyvinvointia. Eläin oppii pitämään ihmistä turvallisena ja
luottamuksen arvoisena, ja koulutusmetodien perustuessa positiiviseen
ehdollistamiseen ja vapaaehtoisuuteen eläin kokee asian myönteisenä.
Näytöksissä nähtävät tehtävät ovat vain pieni osa niistä jokapäiväisistä tilanteista, joissa delfiinin koulutuksella on merkitystä; delfiinimme saavat koulutuksen avulla jatkuvasti virikkeitä ja liikuntaa, jolloin myös kokonaisvaltainen hyvinvointi lisääntyy. Koulutus on myös välttämätöntä delfiinin hoitoa ajatellen: hoitotoimenpiteet mahdollistuvat ja onnistuvat eläimen kannalta sujuvammin.
