Harmaa perjantai näytti syksyihmiselle kutsuvalta ja päätin käydä tekemässä kierroksen kameran kanssa. Tässä kuvakavalkadin tuloksia.
Koiramäellä ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Vielähän täällä on hiljaista, mutta joulun aikaan sitten vilkastuu. Tässä muuten hyvä idea vaikka kotiin. Tylsät muoviruukut voi peittää säkkikankaalla.
Yrttitarhan heinäseipäät ovat kauniisti harmaantuneet ja näyttää siltä, että vielä sieltä muutama käyttökelpoinen yrttikin löytyy.
Maurix, ihana villasikamme, sulautuu syksyn väreihin niin ettei meinaa puiden lehdistä erottaa.
Maukka esitteli camouflage-tekniikkaansa sulautumalla myös aitauksensa seiniin.
Harmaa ei ole vain harmaa, tässäkin on aika monta eri värivaihtoehtoa.
Lampailla oli siivekkäitä kavereita kylässä.
Suutarimestari Rakkinoffin tiloissa näyttää kyllä lokoisalta näin ikkunan läpi katseltuna.
Koskiseikkailun mäessä on mahtavat syksyn värit.
Tornadon mutkat näyttävät melko viileiltä näillä keleillä.
Huvipuistoalueella oleva joenuoma on nyt ilman vettä, mutta kesällähän siellä polskivat värikkäät karpit.
Angry Birds Landissa vartioin minä!
Tuut, tuut! Possujuna kulkee Kärsänniemen asemalta seuraavan kerran ensi keväänä.
Nämä salaperäiset portaat vievät monien suosimalle piknik-paikalle Näsijärven rantamaisemiin.
Sieltähän pilkottaa selvästi Hurrikaanin sinistä
Ja tässä on monen pienen jännityksen paikka: KanttixKantin rantareitti ja tuo hurja varoituskyltti!
Ja tässä taas kohtaavat kaksi kesän suosituinta laitetta, Tukkijoki ja Tornado.
Hei viikinki, naama hymyyn, nyt on kuitenkin perjantai!
Luontokoulu Korento oli tullut laittamaan omaa tapahtumapistettään kuntoon huomenna alkavaa Syysseikkailua varten. Mikä puu on sinun sielunpuusi? Itse olin vakaa ja luotettava tammi. Tästä saattavat kyllä kollegat olla eri mieltä, heh.
Puodeissa laitettiin paikkoja kuntoon syyslomaviikkoja varten. Kaikki tuotteet olivat -40 % alennuksessa, ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Myös kaikki Muumi- ja Angry Birds -pehmot olivat alennuksessa.
Nyt siis syyslomailemaan, ehkä nähdään Särkänniemessä Syysseikkailun merkeissä alkaen heti huomenna! Jos innostut, käy kurkkaamassa lisää täältä.
Hauskaa ja rentouttavaa lomaa kaikille, toivottaa Taru, Särkänniemen markkinointisuunnittelija.
Syyslomalla
11. – 19.10. Särkänniemessä Elämysavaimen ostajille tarjoillaan hauska
tutkimusretki luonnon ihmeisiin yhdessä Luonto-Liiton Hämeen piirin kanssa, Tampereen luontokoulu
Korennon sekä valmistuvien luonto- ja ympäristöneuvojien kanssa. ”Puut ja luonto olivat luonteva vaihtoehto Syysseikkailun
aiheeksi, nyt kun uusi planetaarioelokuvammekin kertoo luonnonsuojelun
tärkeydestä”, kertoo tapahtumasta vastaava tuotepäällikkö Maria Eskelinen. Syysseikkailu tarjoaa ihmeellistä nähtävää ja hauskaa koettavaa koko perheelle.
Lauantaina 11.10. saa siis ensi-iltansa Särkänniemen uusi planetaarioelokuva
nimeltään "Puiden elämä". Ohjelma on sallittu yli
3-vuotiaille ja se sopii erityisen hyvin ala-asteikäisille. Elokuvassa seikkailevat tulikärpänen Mike sekä leppäkerttu Dolores. Nämä veikeät hyönteiskaverukset tutustuttavat hauskalla tavalla katsojansa puun saloihin. Puiden elämä -planetaarioelokuvan on
tuottanut Reef Production ja jokaista ostettua lisenssiä kohden
Plant-for-the-Planet – organisaatio istuttaa 50 puuta.
Jokaisen on hyvä välillä pysähtyä pohtimaan sitä, mitä luonto minulle merkitsee. Särkänniemessä ollaan nyt tämän asian äärellä Syysseikkailun aikaan ja esitelläänkin luontoa eri näkökulmista. Särkänniemen kohteita kierretään erilaisten toiminnallisten seikkailurastien kautta. Rastien ohjaamana katsotaan maailmaa Näsinneulasta käsin lintuperspektiivistä, heittäydytään avaruuden pyörteisiin Planetaariossa, hämmästellään tropiikin kasvien ja eläinten väriloistoa sekä merenalaisia maisemia Akvaariossa.
Luonto-Liiton Hämeen piirin rastilla luodaan yhdessä piirtäen ja askarrellen Ystävyyden Metsä. Keitä tuossa metsässä elelee ja millainen metsän asukas sinä olisit? Rastilla askarrellaan kierrätys- ja luonnonmateriaaleista metsään asukkaita sekä esitellään mm. Tampereen alueen luonnonsuojelukohteita.
Tampereen luontokoulu Korennon kanssa rakennetaan puolestaan Elämänpuu ja tehdään puuhoroskooppi. Rastilla pääsee myös tunnustelemaan puun eri osia (kuten kävyt, pajunkissat ja kaarna) sekä kokeilemaan sitä, miltä puu tuoksuu. Lisäksi tutkitaan puun tuholaisten salakirjoituskoodeja. Jäljennettyä salakirjoituskoodia saa tapahtumasta halutessaan mukaan kotiinvietäväksi muistoksi. Myös luonto- ja ympäristöneuvojat tutustuttavat syysseikkailijoita suomalaisen puun elämään.
Sään salliessa leikitään ulkona ja tutustutaan puiden tärkeisiin tehtäviin.
Syksyistä puiden elämää: vaahtera väriloistossaan
Akvaariosta löytyy trooppisten elävien lisäksi ihmeteltäväksi myös kotimaisten vesistöjen vonkaleita.
Syysseikkailun aikaan voi huvitella myös Karamelli-karusellin kieputuksessa. Lisäksi tarjolla on päivittäin poniratsastusta ja Akvaarion aulassa pääsee ihastelemaan marsujen elämää heidän pienessä mökkikylässään. Akvaariossa järjestetään ruokintanäytöksiä, joiden ohessa on mahdollisuus myös oppia Akvaarion asukkaista. Planetaariossa esitetään uutusohjelman lisäksi myös Kosminen seikkailu -ohjelmaa, joka vielä mennessään huimaavalle nojatuolimatkalle avaruuteen.
Nälkäiselle syysseikkailijalle löytyy vaihtoehtoja ravintolatarjonnassa. Ravintola Huvimaja tarjoaa Elämysavaimen ostajalle lounaan 5 euron hintaan ja Ravintola Näsinneulassa Tampereen kattojen yläpuolella tarjoillaan Hop up -lounasmenua 15 euron hintaan.
Särkänniemen liput ja hinnat sekä aukioloajat voit tarkistaa Särkänniemen internetsivuilta. Syysseikkailun tarkat ohjelmatiedot löytyvät täältä.
Nähdään syysseikkailemassa!
Katso tästä Puiden elämä -planetaarioelokuvan traileri
Karamelli-karuselli iltavalaistuksessaan
Akvaarion ihmeellinen eväkäs
Dolores-leppäkerttu ja Mike-tulikärpänen odottavat syysseikkailijoita!
Taikurit
Jose Ahonen ja Johannes Malkamäki vierailivat Särkänniemessä loppukesästä, sunnuntaina 3.8.
Elämyspuisto tarjosi taikureille ja mentalisteille hauskat tilat testata
erilaisia taikatemppuja epätavallisissa olosuhteissa ja epätavallisille
kohteille. Taikurit kävivät Koiramäessä tekemässä taikatemppuja mikropossuille,
muulille ja lampaille. Lisäksi he kokeilivat taikatemppujen kuvaamista
laitteiden kyydissä.
Jose Ahonen
on tehnyt taikatemppuja ja harjoittanut mentalismia puoliammattimaisesti monta
vuotta ja täysammattilaisena keväästä 2014. Hänen suosittuja
koirataikuusvideoitaan on katsottu YouTubessa miljoonia kertoja, ja häntä
arvostetaan taikurina myös kansainvälisesti. Jose hallitsee paitsi perinteiset
silmänkääntö- ja korttitemput, myös mentalismin. Jose myös pitää koulutuksia
liittyen muun muassa valheenpaljastukseen ja muistin toimintaan. Johannes Malkamäki
harrastaa samantyyppistä taikuutta kuin Josekin: hän tekee psykologista
taikuutta ja lähitaikuutta arkipäiväisillä esineillä, kuten pelikorteilla. Vuodesta
2011 alkaen Jose ja Johannes ovat järjestäneet kuukausittain Tampereen
ensimmäistä säännöllistä taikuriklubia, Club Harhaa.
Ennen
puiston aukeamista Jose, Johannes ja kuvaaja Markus tutustuvat Koiramäen
alueeseen ja eläinaitauksiin eläintarhanhoitaja Teija Jokisen johdolla.
Koirataikuusvideoistaan suursuosioon noussut Jose on kiinnostunut toistamaan
temppuja muille eläimille. Ongelmalliseksi muodostuu esimerkiksi possujen huono
näkö ja hyvä hajuaisti: possut löytävät piilotetun makupalan nenällään, kun
koirat hyvästä hajuaististaan huolimatta ovat niin visuaalisia, että
hämääntyvät makupalan kadotessa.
Possut ja
muulit eivät oikein lämpene tempuista, mutta Johannes tekee
koirataikuusvideoista hervottoman parodian lampaiden kanssa. Katso videosta,
kuinka lampaat reagoivat korttitemppuihin!
Ajolaitteiden ryhmävastaavana työskentelevä Annikin sai osansa Josen taikatempuista.
Taikurit hämmästyttivät puiston asiakkaita tempuillaan.
Josen, Johanneksen ja Markuksen päivä Särkänniemessä on luonnollisesti täynnä taikaa. Herrat hämmästyttävät asiakkaita alueella ja jopa laitteissa. Tukkijoen jonossa taikurit tapaavat kaksi poikaa ja päättävät tehdä heille korttitempun. Pojat ja taikurit jättävät ylimääräiset tavarat Tukkijoen säilytyslokeroihin ja hyppäävät tukkiin. Toinen pojista valitsee kortin ja kirjoittaa siihen tussilla nimensä heti alkumatkasta tukin lähdettyä lastauksesta. Jose yrittää paljastaa pakasta oikean kortin. Oliko se tämä? Ei ollut. No pahus. Entä tämä?
Taikatempun tekeminen Tukkijoessa on hankalahkoa, koska siinä istutaan peräkkäin, ja vastaantulevat vesiputoukset ja pienet alamäet heiluttavat tukkia. Selittäisikö se taikurin epäonnistumisen? Lopulta tukki nousee loppumäen päälle ja laskeutuu alas, eikä oikea kortti ole vieläkään löytynyt.
”Eiks se oikeesti ollut tääkään? Ja sä kirjotit nimen siihen?”
”Joo kirjotin!”
Ajo päättyy, ja Tukkijoen työntekijä palauttaa pojille lippikset, jotka he jättivät säilöön. Oikea kortti löytyy kortin valinneen pojan kaverin lippiksestä, eikä kukaan taas tajua, että miten tämä oikein tapahtui.
Pakkaan piilotettua korttia ei löytynyt koko Tukkijoki-ajelun aikana...
...mutta ajon loputtua kortti löytyikin lippiksestä!
”Otapa tosta
toi kirja”, Jose sanoo yhtäkkiä, kun istun taikureiden seurassa Särkänniemen Katukahvilassa. Kirja on mikä lie tavallinen parisataasivuinen
oppikirja.
”Valitse
sieltä sana, ota joku pitkä, saa olla yhdyssana”, Jose opastaa. Valitsen sanan
baariapulainen.
Ensin Jose
pyytää minun välittämään sanan ensimmäisen kirjaimen kuvaajalleen Markukselle.
Ajattelen b:tä. Banaania. Baaria. Barrikadeja. Tajuan pusertavani huulia typerästi
yhteen. Markus arvaa kirjaimen olevan P, ja päädyn paljastamaan, että ei kun se
pehmeä.
Nyt Jose
käskee minun keskittyä sanaan konkreettisesti, ja hän alkaa pallotella minulta
oikeaa sanaa. Minun ei kuitenkaan tarvitse vastata kyllä- ja ei-kysymyksiin,
vaan katson vain häntä ja kuuntelen, kun hän rakentaa mielessään kuvaa ajattelemastani
sanasta. Ajattelen valkoista essua (käyttääkö kukaan baarissa enää sellaista?),
juoman laskemista, rahastamista. Jonkun käskytettävänä olemista. Josen pään
takana muutaman metrin päässä näen Särkänniemen katukahvilan työntekijän, ja
hän häiritsee ajatuksiani koska on vähän niin kuin baariapulainen mutta ei
sinne päinkään.
”Mä nään
naisen, joo onko se nainen, ehkä sillä ei oo väliä, mutta se on ihminen. Mä
nään jotain valkosta tässä eessä. Joku työntekijä. Mä arvelen että hän
työskentelee ravintolassa mutta ei ole kokki. Joo, tää viittais ehkä jotenkin
tarjoilijaan, mutta se b ehkä sitten baariin. Nyt ihan hakuammuntana heitän
että olisko tää joku baaritarjoilija?”
Ihan
riittävän lähelle meni, eikä mitään hajua, miten hän sen teki.
Särkänniemessä
saa aina yllättyä ja ihmetellä – milloin mistäkin syystä! Lisää videoita Josen
ja Johanneksen Särkänniemi-vierailusta on tulossa YouTubeen, joten seuraa Josen kanavaa.
Taikureita kesällä hostasi ja julkaisun kirjoitti markkinoinnin kausityöntekijä, sisällöntuottaja Marianna.
Ainakin se, että esimerkiksi kaikkia näitä eläimiä ovat
amerikkalaiset Precision Behaviorin eläinkouluttajat Angi Millwood ja Thad
Lacinak kouluttaneet. Nyt kaikilla muillakin on mahdollisuus oppia eläinten
kouluttamista alan parhailta asiantuntijoilta, koska Angi ja Thad ovat tulossa
pitämään kaksipäiväistä kurssia Särkänniemeen 1. – 2.11. Molemmat
ovat tehneet huikean uran eläintenkouluttajina eri puolilla maailmaa. Angi on
toiminut mm. merinisäkkäiden, apinoiden ja kissaeläinten kanssa. Thad on taas
puolestaan kouluttanut kymmeniä vuosia merinisäkkäitä ja kirjoittanut useita
menestyskirjoja aiheesta. Meriittilista on niin pitkä, että kannattaa lukea
lisää Precision Behaviorin internetsivuilta.
Kuva: Precision Behaviorin www-sivut.
Angi ja Thad vierailivat Suomessa ja päätin tehdä pienen
haastattelun koskien kurssia ja siellä opittavia asioita. Angi ja Thad ovat
hymyileviä ja helposti lähestyttäviä. Vaikka aina tuo englanniksi puhuminen
vähän hermostuttaa, niin heidän seurassaan on helppo rentoutua ja kysellä vähän
tyhmiäkin. Vaikka kurssi siis pidetäänkin englanninkielellä, sitä ei varmasti
tarvitse jännittää.
Olin tehnyt lyhyen haastattelurungon valmiiksi, mutta sitä
en paljoakaan tarvinnut. Ystävälliset amerikkalaiset kertoivat paljon kurssista
ilman kysymyksiäkin
Kuva: Precision Behaviorin www-sivut
Charmantti Thad kertoo, että kurssi soveltuu kaikille
ammattilaisista harrastajiin. Kurssille kannattaa tulla, jos vaikka haluat
oppia enemmän omasta lemmikistäsi tai jos esimerkiksi pidät itse
eläintenkoulutuskursseja ja haluat tulla paremmaksi kouluttajaksi. Viehättävä
ja iloinen Angie kertoo myös, että kurssi soveltuu tosiaan kaikille
eläinlajeille, koirista hevosiin ja aina elefantteihin asti, koska samat
käyttäytymiseen perustuvat metodit käyvät kaikille lajeille. Kurssi perustuukin
alan viimeisimpään tietoon ja tieteelliseen lähestymistapaan.
Kuva: Precision Behaviorin www-sivut
Yllätyksekseni kuulen, että samaa koulutusmenetelmää voidaan
soveltaa myös ihmisiin. Voisinko siis tuoda hankalan murrosikäisen kurssille?
Luulen, että se saattaisi olla perheneuvottelun paikka, joten jätän ehkä väliin
tällä kertaa. Mutta Angi ja Thad ovat vetäneet monia johtajuus- ja
käyttämistiedekursseja yritysjohtajille ja kirjoittaneet kirjoja mm. pienten
lasten vanhemmille. Kyselen lisää koulutuksesta ja Thad selvästi innostuu
kertoessaan mm. siitä, miten viimeisen kahden vuoden aikana on opittu paljon
uusia asioita aivoissa tapahtuvista reaktioista koulutuksessa sekä esimerkiksi
dopamiinin välittymisestä aivoissa eri aktivoinneilla.
Angi ja Thad kouluttavat myös löytöeläintarhoissa.
Kyselen myös koulutuspäivien ohjelmasta ja otan esimerkiksi
ohjelmassa olevan kohdan ”Making the most
of toys, play and other fun
activities”. Mitä siis leikki tarkoittaa eläimille? Thad vastaa, että
leikkimisen ja aktiviteettien tärkein tarkoitus on vahvistaa omistajan ja
eläimen välistä suhdetta, ja leikkiminen on osa eläimen tarpeista
huolehtimisesta, myös älyllisisellä tasolla. Angi ja Thad lupaavatkin kertoa
kurssilla, miten leikkimisestä ja aktivoinnista saadaan kaikki irti. Ja toki paljon muutakin.
Kuva: Precision Behaviorin www-sivut
Haastattelu päättyy iloisissa merkeissä ja he toivottavat
kaikki kurssilaiset lämpimästi tervetulleiksi oppimaan uusia asioita.
Kuva: Precision Behaviorin www-sivut
Mietin matkalla takaisin työpaikalleni, pitäisikö itsekin
osallistua? Lasten Eläintarhasta jokunen vuosi sitten kotiini päätynyt
Rauha-koira on aivan ihana, mutta muutamaan asiaan voisin kyllä haluta
vastauksen: miksi Rauha ei pidä mustapukuisista miehistä (ja mikä tärkeintä,
mitä sille voisi tehdä) ja miksi oravat ovat niin kamalia eläimiä (ja voisiko
sen melkein puuhun kiipeämisen saada loppumaan)? Ehkäpä nähdään kurssilla!